Kun puolisoni täytti viisikymmentä viime marraskuussa, pidimme juhlat sukulaisille ja ystäville. Itselleni tuli sama ikä täyteen tällä viikolla, mutta halusinkin juhlistaa sitä vähän eri tavalla: tekemällä useana päivänä jotain pientä kivaa ekstraa. Kiitos hyvästä ideasta siskolleni Sannalle!
Anjan Juhlaviikot alkoivat viime perjantaina konserttireissulla Forssaan, ja seuraavana päivänä kävimme katsomassa Lurensin kesäteatterin Så som i himmelen -näytelmän toiseen kertaan. Esitys oli kauden viimeinen ja meille tietysti erityisen tärkeä, koska oma poikamme oli siinä mukana. Nessuja taas tarvittiin!
Sunnuntaina grillailimme halloumia kotipihalla ja maanantaina lähdin sitten yksikseni Porvooseen shoppailemaan. Ostin itselleni Marimekon Kukkis -mekon, se on kivan rento ja iloinen vaate!
Varsinaisena juhlapäivänä eli tiistaina menimme Helsinkiin katsomaan Ateneumin Tove Jansson -näyttelyä ja illaksi olimme varanneet pöydän Ristorante Gastonesta. Kaikki kolme lastamme saapuivat sinne myös. Oli hienoa saada koko perhe pitkästä aikaa saman pöydän ääreen! Paikka on tyylikäs ja ruoka oli todella hyvää, suosittelen!
Keskiviikkona eli eilen oli vuorossa taas Porvoo ja siellä ravintola Fryysarinranta. Terassilla fiilistelimme lämpimässä illassa huippuhienoa Son Mercedes -salsakeikkaa. Tapasimme samalla muutamia kuorokavereita ja ilta jatkuikin mukavasti niin, että auto sai jäädä Porvooseen, kun tulimme viimeisellä bussilla kotiin. Tänään autonhakureissulla toteutimme vihdoin käynnin Tiger sushi -ravintolaan ja jälkkärijätskeille kävelimme Taidetehtaan Coffee Houseen.
Syy, miksi menimme viime perjantaina juuri Forssaan oli se, että siellä esiintyi J. Karjalainen, jonka musiikista olen tykännyt tosi paljon suunnilleen kolmekymmentä vuotta. Olen häntä toki ollut katsomassa muutaman kerran aiemminkin, mutta nyt hän on taas pitkästä aikaa kiertänyt keikkalavoja uuden levynsä myötä. Oletimme, että joudumme jonottamaan ja varaamaan paikkoja, joten saavuimme Forssaan kuudeksi, jolloin lipunmyynti alkoi. Todellisuus olikin sitten toinen, kun huomasimme seisovamme lähes kahdestaan keskellä tyhjää toria! No, oli siellä sentään muutama makkaranmyyjä.
Ehdimme tehdä kävelykierroksen, ihailla kirkkoa ja kauniita puurakennuksia ja syömässäkn vielä kävimme ennen kello yhdeksää ja J.Karjalaista. Tori tuli kuin tulikin täyteen ihmisiä, mutta vasta ihan hetkeä ennen keikkaa, joka muuten oli hieno, hyvä, ihana ja mahtava! Kannatti todellakin mennä!
Huomenna menen töihin aamupäiväksi, mutta Anjan Juhlaviikot jatkuvat vielä pienellä viikonloppureissulla ennen varsinaista töiden alkua ensi viikolla.
Jos ei muuta iloa tästä vanhenemisesta keksi, niin ainakin saa hyvän syyn tehdä kivoja juttuja! Niistä tankkaan toivottavasti paljon energiaa tulevan syksyn ja talven varalle.
Kuvat ovat Forssasta.
