Heräteostos

Kuvan maksipituinen hippimekko on tämän kesän ehdoton lempimekkoni. Tilasin sen keväällä Peter Hahnin verkkokaupasta. Mekko on hihaton ja farkkutakki on sen paras kumppani. Jos olet katsonut aiemmasta postauksesta perhekuviamme, niin niissä minulla on juurikin tämä mekko ylläni.

Hippimekko tarvitsee tietysti kaverikseen myös hippikorun. Sellainen osui tänään silmiini Porvoossa Ombrellon näyteikkunan ohi kulkiessa. Siellä oli loppuunmyynti ja ale -50%. Oli muuten ensimmäinen käyntini kyseisessä putiikissa.

Aika kiva ellei peräti ihana heräteostos ja riipuksen sävyä vähän tummempana löytyi kuin löytyikin hameenhelman kuviosta. (Tosin juuri siinä kuvassa koru näyttää lähes valkoiselta.)

Palailen pian remppahommien ja Road Trip osa 2:n merkeissä. Love & Peace!

Päiväpeiton tuunaus

Hei taas! Jatketaan vielä tuunausteemalla.

Pyörittelin vuosikymmenet kaapissa mummoni kalastajalangasta virkkaamaa kaunista päiväpeittoa. No, pääsi se muutaman kerran sängyn päällekin, mutta väri ei koskaan oikein ollut mielestäni kiva. Peittoni ei ollut sitä nättiä luonnonvaaleaa kalalankaa, vaan voimakkaan keltaista. En vain kertakaikkiaan pitänyt väristä.

Aina peittoa katsellessani mietin edesmennyttä mummoani, kovaa työntekijää ja evakkoa, joka ainakin fyysisesti kotiutui Pohjanmaalle. Sydän taisi kuitenkin olla Karjalassa. Mummo ei istuessaankaan ollut jouten, vaan otti kassistaan esille virkkaustyön. Laskin tänään, että peitossani on 272 isoa kukkaa ja väleissä vielä pikkukukkia lähes toinen mokoma. Miten valtava työ sen virkkaamisessa on ollut ja mummohan teki näitä peittoja useita! Kyllä taitaisi jäädä meikäläiseltä viimeistään viiden kukkasen jälkeen homma kesken.

Käyttämätön perintökalleus tietenkin harmittaa, ja kun näin eräässä Facebook-ryhmässä, että joku oli tällaisen värjännyt onnistuneesti, niin miksen minäkin. Ostin Cittarista Dylonin pesukoneväriä, sävy Powder Pink ja kuvissa näette tuloksen. Keltaisen pohjavärin kanssa väriksi tuli kaunis koralli, ei yhtään liian hempeä miehenikään mielestä.

Pesin peiton ensin koneessa normaalilla pyykinpesuaineella (se oli ennestään pesemätön) ja seuraavalle kierrokselle lisäsin värin pakkauksen ohjeitten mukaan. Käytin peittoon kaksi pakettia väriä. Värjäyksen jälkeen vielä uusi pesu ja sitten homma oli valmis. Pesukoneen laitoin vielä kertaalleen pyörimään tyhjänä. Jos käyttää tummaa väriä, kannattaa vielä tarkistaa kone ja erityisesti tiivisteet. Powder Pink oli sen verran vaaleaa, että siitä ei tarttunut koneeseen ainakaan mitään näkyvää (pyyhin kyllä tiivisteitä kostealla rätillä).

En tiedä, mitä mummo tykkäisi, mutta minä ainakin tykkään täysillä. Harmaiden lakanoiden päällä pitsipeitto näyttää mielestäni tosi kauniilta. Terkkuja mummolle taivaaseen: peitto voi hyvin ja sitä rakastetaan.

Tuunausta ja kirppislöytöjä

Tervehdys täältä kuistikahvilasta! Kun ulkona sataa niin usein, on löydettävä iloa sisähommista. Eilen oli onneksi kaunis ilma ja hyödynsin sen tekemällä Johanin kanssa reilun 11 km:n kävelylenkin. Oli upea kävely, vaikka pari rakkoa sainkin. Onneksi ne eivät vaivanneet tien päällä ollenkaan, vaan löytyivät vasta kotona ja olivat pieniä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa kuvansiirtoa muutama päivä sitten.  Tapani mukaan ryntäsin suoraan asiaan ilman kokeiluversioita eli kuistin vanhan astiakaapin ovet irti ja hommiin! 

Haulla "printable transfers" netistä aukesi toinen toistaan ihanampien kuvien loputon aarreaitta. Ohjeitakin googlettelin sieltä täältä. Päädyin käyttämään akryylilakkaa, koska varsinaista kuvansiirtoainetta en löytänyt Loviisasta.  

Siirrettävä kuva täytyy printata laserilla ja sen täytyy olla peilikuva. Niitäkin löytyy netistä valmiita. Sitten vaan lakkaa sekä alustaan että kuvaan, joka liimataan kuvapuoli alaspäin halutulle pinnalle. Vanha bonuskortti on hyvä tasoitteluväline. Yön yli kuivumisen jälkeen suihkutetaan vettä pullosta ja aletaan varovasti hieroa sormenpäillä paperia pois. Kokematon kun olin, en tiennyt, pitääkö/voiko kaiken paperin hieroa pois. Lopetin siinä vaiheessa, kun itse kuvaa alkoi irrota liikaa ja jäihän siihen vielä jonkun verran paperia. Päätin, että kuvan on tarkoituskin olla kuluneen ja vanhan näköinen ja hyvä niin.

Projekti ei muutenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä, sillä olin innoissani kiinnittänyt kuvat ylösalaisin.  Ongelma ratkesi ovien puolia vaihtamalla - onneksi saranoiden ruuvireiät täsmäsivät molemmin päin! Kuvassa näet lopputuloksen. Ei ihan huono ensikertalaiselle, vai mitä?

Huomaa siirrettävän kuvan väreihin sointuva asu (yöpaita).

Jotta sisustus ei menisi liian ruusuiseksi (voiko mennä?), niin kaapin yläpuolella on kaksi rumankaunista kelloa, jotka olen löytänyt muutamalla eurolla kirppikseltä. Olisivatkohan 60-70 -luvulta? Onko joku asian suhteen viisaampi? Minusta ne ovat hienot!

Edullinen kirppisostos on myös tämä suloinen kastikekulho, joka toimii päivittäin käytettävien sormusten, kellon ja kaulakorun säilytyspaikkana. Tapanani kun on heti kotiin tullessa riisua helyt pois.

Niin kuin jo aiemmin kerroinkin, niin olen heilutellut ahkerasti maalisutia erään hauskan projektin parissa. Sen esittelen, kunhan saamme kokonaan valmista - ja se on odottamisen väärtti, lupaan - mutta sudin samaa ihanaa karamellimaalia vähän muuallekin eli kaapin ovien sisäpuolelle. Säilytän kaapissa meikkejäni, joten se on täysin oma naisellinen pikku valtakuntani. Alunperin vuorasin yläkaapin pilkullisella hyllypaperilla ja koristelin ovet postikorteilla. Nyt siis maalasin vain ovien reunukset. Koska tämä oli vain pieni sivuhyppäys muun homman ohessa, niin kaappiin jäi vielä pilkottamaan hieman maalaamatonta pintaa. Ne aion vetää valkoisella, kunhan ehdin.

Maalina käytin Teknoksen Trend 20 -maalia, josta tykkäsin kovasti. Helppo maalattava ja minun mieleiseni sopivan jämäkkä koostumus. Maalin sävy on Karamelli (K336). Ihana väri! 

Kun maalia kerran riitti, niin tuunasin sillä vielä vanhan kuluneen keittiöjakkaran. Keittiössämme ei ole ennestään muuta pinkkiä maton raitoja lukuunottamatta, joten siitä tuli hieno väripilkku.

Pitkän maton tein ompelemalla 4 halpaa pikkumattoa yhteen. Ompelin käsin parsinneulalla ja karhulangalla. Teippasin mattojen hapsut ompelun ajaksi maalarinteipillä niin, että toisen maton hapsut jäivät kokonaan alapuolelle ja toisen päälipuolelle. Näin ompelu sujui vaivatta (yritin ensin epätoivoisesti ommella hapsujen seassa) ja mattojen molemmista puolista tuli samanlaiset. Aika heleä värikirjo pääsävyn ollessa kuitenkin vihreä, jota meidän keittiössä on muutenkin paljon. Ja nyt pisteenä iin päälle pinkkiin raitaan mätsäävä porrasjakkara. Ah iloa!

Road trip

Teimme viime viikonvaihteessa pienen kotimaan reissun. Ajelimme Vaasan kautta synnyinseudulleni Veteliin Keski-Pohjanmaalle. Keskimmäinen poikamme, Kalle, asuu ja opiskelee Vaasassa. Hän on kesätöissä Mustasaaressa ulkoilmamuseon oppaana kolmen muun nuoren kanssa. Alueen nimi on Stundars ja se osoittautui varsin viehättäväksi paikaksi.

Päivä oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Ehdimme vähän kierrellä alueella ennen opastuksen alkua ja niin kuin kuvista näette, Stundars on pieni museokylä. Osa taloista on sisustettu ja niihin pääsee sisään tai ainakin kurkistamaan. Vaikka aikuisseurassa olinkin, niin huomasin, että lapsille oli myös suunniteltu tekemistä: leikkikauppa ja -navetta sekä erilaisia leikkipaikkoja pihoilla.

Opastus alkoi Kallen viulunsoitolla, joka kutsui porukan kasaan ja siitä saimme lähteä seuraamaan (kuvitteellisten) henkilöiden elämää kylässä 1900-luvun alussa. Draaman lomassa saimme kivan historiapläjäyksen, pistimme nurmella tanssiksi ja minulle povattiin korteilla. 

Tarina kesti noin 40 minuuttia ja kuljetti meitä alueella eri paikkoihin. Siinä esiintyvät neljä teatterialan opiskelijaa olivat itse kirjoittaneet ja suunnitelleet opastuksen ja kierrokset ovat ti-to klo 14 ruotsiksi ja klo 15 suomeksi. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan, jos vähänkään siellä päin liikutte.

Tässä Instagramiin laittamani videonpätkä Kallen soitosta:

Kallen kesäduuni. #stundars #korsholm #outdoormuseum #lovelyplace #livinghistory #violin #folkmusic #myson

A post shared by Anja Halmén (@cafekuisti) on Jul 13, 2017 at 6:24am PDT

Seuraavana päivänä meillä olisi ollut aikaa kuljeskella Vaasassa, mutta kun vähän väliä satoi kaatamalla, niin aika pieneksi tämä kuljeskelu typistyi. Poikkesimme kuitenkin kivassa kahvilassa "aamu"palalla (samaan aikaan muut asiakkaat olivat siellä lounaalla) ja tarjoilijan suosittelema Brunchbowl oli kyllä paitsi ihan mahtavan näköinen niin myös tosi herkullista. Harmi, että siitä tuli vatsa sen verran täyteen, ettei raakakakkupalalle enää jäänyt tilaa. Ne näyttivät nimittäin aivan mielettömän suussasulavilta. Makuja oli ainakin minttusuklaa ja maapähkinävoi-suklaa. Oijoi! Nyt on kyllä hyvä syy palata Vaasaan ja tiedän, minne kahvilaan suunnistan: Raawkaan!

Matkalla kohti Veteliä ajelimme maisemareittejä ja poikkesimme katsastamassa Pedersören kirkon, joka on aika erikoinen piikkitorneineen, massiivisine pylväineen ja keskellä kirkkoa olevine alttareineen. Parvella on hienot urut. Ulospäin suuntautuvia espanjantorvia ei joka kirkon uruissa näekään.

Perillä Vetelissä, lapsuudenkotini alapihalla, on nykyään kaunis niitty. Kesäkuussa siinä kukkivat suloiset kissankäpälät, jotka olivat nyt vaihtuneet herkkiin kissankelloihin. Niitä oli paljon! Seuraavana päivänä saatoimme Veikko-sedän viimeiselle matkalleen. Hautajaisissa tapasin paljon sukulaisia ja muita tuttuja, joita en ollut aikoihin nähnytkään. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Itä-Suomea.

Yksi iso taulu ja kaksi pikkulaukkua

Tilasimme yhdestä perhepotretista itsellemme ison canvastaulun. Hieno tuli! Teimme tilauksen netissä Gigantista ja sen sai joko postissa tai noutaa liikkeestä, jolloin lähetyskuluja ei tullut. Tuossa kaapin päällä oli ennen kahden vanhimman pojan ylppärikuvat, mutta nyt tämä taulu saa korvata nekin. Paikka on eteisessä, josta kuljen monta kertaa päivässä ohi. Kuva saa minut aina hyvälle tuulelle.

Canvastauluja tilatessa pitää huomioida se, että osa kuvasta taittuu reunaksi. Tilausta tehdessä kuvan sai asettaa pohjapiirustukseen, josta näki, mikä osa tulee menemään reunoiksi. Emme halunneet, että alkuperäinen kuva muuttuu, joten Johan teki kuvankäsittelyohjelmassa kopiointityökalulla reunoihin vähän lisää metsää. Näin saatiin myös kuvaajan signeeraus säilymään oikeassa kohdassa.

Sitten laukkuihin. 

Täällä Loviisassa on yrittäjä, joka tekee Elmerelli -nimellä tosi kivoja kankaisia kukkaroita ja laukkuja. Kuoseja on paljon ja niitä tulee koko ajan lisää. Mallejakin on erilaisia. Ostin omani joskus viime syksynä ja sain henkilökohtaisen toimituksen, koska laukkumestarin tytär on oppilaani koulussa. Eikö olekin ihana kuosi! Arvatkaa vain, oliko vaikea valita monesta ihanasta?

Vähän juhlavamman pikkulaukun löysin alkukesällä Porvoosta, Jokiå design -nimisestä puodista. (Siellä oli toki paljon muutakin kivaa ja kaunista.) Tämä Risako -tuotemerkin kierrätyspitsinen laukku on mielestäni tosi söpö. Laukku on valmistettu Pietarsaaressa. Jokainen tuote on uniikki, koska materiaalina käytetään vanhoja käsin virkattuja pitsiliinoja, verhoja ja sängynpeitteitä. Laukussa on myös pitkä hihna, mutta tässä se on laukun sisällä.

Näiden nipsulukkoisten laukkujen kanssa saa olla matkoilla varovainen, koska ne on aika helppo avata - myös varkaan. Itselleni oli käydä köpelösti Wienissä taannoisella Erasmus -matkalla. Olimme metrossa ja kaksi vuolaasti espanjaa puhuvaa naista tulivat aivan liki suurta karttaa levitellen ja minulta muka neuvoa kysyen. Toinen kiinnitti huomioni karttaan ja toinen räpelsi sillä aikaa kartan suojissa laukkuani auki. Huh! Onneksi huomasin tilanteen ajoissa. Laukkuni oli jo auki, mutta puhelin ja rahapussi vielä tallella. Se oli hyvä muistutus koko meidän ryhmällemme, että varas voi oikeasti iskeä myös omalle kohdalle. Sen jälkeen pidin laukun takin sisäpuolella. Järkytyksestä toipumiseen tarvittiin cappuccino ja pala sacher-kakkua.

Meinasin melkein unohtaa, että minulla on myös Elmerellin tekemä kaksikerroksinen nipsukukkaro. Toiseen puoliskoon laitan käteisen ja toiseen mahtuvat kortit. Tämä on aivan ässä - en vaihtaisi sitä enää mistään hinnasta painavaan nahkalompsaan!

Kuluneet pari päivää olen heilutellut ahkerasti maalipensseliä ja en todellakaan ole sutinut valkoista. Tuloksia laitan tietysti tänne, kunhan valmista tulee... Kiva, kun olet mukana! <3