Kuisti on valaistu jouluvaloin, kuopuksen suunnittelema ja rakentama pikku piparikylä samoin. Kuusi jäi tänä vuonna ulos ikkunan taakse. Sieltä se näkyy kivasti tähän kuistille, jossa keittiön lisäksi tulemme oleilemaan joulunpyhinä. Olohuoneen remontti on vielä kesken, mutta se ei haittaa, koska tilaa on kuitenkin tarpeeksi. Marras- joulukuun lähes kaikki vapaa-aika meni Joululaulukalenterin tekemiseen, mutta eihän sitä tekisi, ellei siitä nauttisi. Jos haluaa tehdä lauluja, niin niitä on tehtävä. Kiva projekti kaiken kaikkiaan, tänäkin vuonna.
Kuistin paperiset tähtivalot ovat minusta aivan ihanat. Ostimme niitä (Porvoon Mikrokulmasta, muualta en löytänyt) kolmeen eri otteeseen: Ensin yhdet valkoiset, jotka olivat niin kivat, että halusin parit lisää. Seuraavalla reissulla kaupassa oli jäljellä enää punaisia. Ostin niitä vain yhdet, koska pelkäsin, että väri olisi liian räikeä. Punaiset olivatkin valaistuina tosi hienot ja kun seuraavan kerran tuli Porvooseen asiaa, niin siellä kaupan hyllyllä odotti juuri meitä kaksi viimeistä pakettia punaisia tähtivaloja! Näin sain tänne upean tunnelmallisen jouluvalaistuksen, josta nautin tälläkin hetkellä. Onneksi oli muutakin asiointia sinne päin, ihan yhden valosarjan takia en olisi Porvooseen asti ajellut.
Nyt rauhoitumme joulun viettoon. Kaikki pojat ovat kotona ja tuntuu mukavalta olla edes pari päivää koko perheen voimin yhdessä. Luvassa on rentoa oleilua, pelailua, juttelua ja ehkä yhteistä leffan katselua. Joulustressistä ei ole tietoakaan ja hyvä niin.
Joulun iloa, valoa ja rauhaa! Nautitaan! (Ja kohta kinkku uuniin...)
