Ruusuja vessaan

Lauantai-illan ratoksi tein vihdoin ja viimein valmiiksi vessan peilikaapin ruusureunuksen. Aloitin sen jo silloin, kun askartelin ruusuisia taulunkehyksiä ja rasioita eli aika kauan sitten. Samalla decoupage -innostuksella käynnistin myös peilikaapin koristelun, mutta into lopahti jostain syystä kesken.  Peilin kehys ollut monta viikkoa vain puoliksi ruusuinen, kunnes tänään iski inspiraatio saattaa homma päätökseen. Kaappi on ollut alunperin tumma puunvärinen ja maalasimme sen muutama vuosi sitten valkoiseksi. Tuunaus sen kun jatkuu.

Olen lopputulokseen melko tyytyväinen. Jostain syystä juuri nämä lautasliinat olivat erityisen hauraita ja rikkoutuivat helposti liimaa sutiessa. Paikkapaloja siis tarvittiin useita. Samalla tosin sain lisättyä vaaleampaa punaista, ettei lopputuloksesta tullut liian tummaa. Olisin halunnut enemmän valkoisia ruusuja ja kokeilinkin sitä pariin kohtaan, mutta tummat värit tulivat läpi ja ne näyttivät suttuisilta. Siispä vaaleanpunainen paikkoruusu päälle. Paikkaamisen niksinä on revityt reunat, jotka sulautuvat suoraa leikattua reunaa paremmin.

Decoupage on hauskaa puuhaa ja siinä tulee nopeasti valmista jälkeä. Yksi (mielestäni tosi hieno) taulunkehys on vielä esittelemättä. Se jääköön toiseen kertaan.

Uusiakin askarteluvirityksiä on, mutta vasta suunnitteluasteella. Tällä hetkellä kirjoittelen taas joululauluja.

Muumimukeja

Muumimukeja on kertynyt vuosien saatossa melkoinen määrä: pikainen laskutoimitus kaapin ja tiskikoneen uumeniin antoi tulokseksi 35. Muutama muki on keittiön avohyllyllä koristeena. Kaikki muut mukit ovat aktiivikäytössä, paitsi lasten vauvoina saamat lahjamukit, jotka ovat aivan sitä varhaisinta mallia pienin muumikuvin. Niillä taitaa jo olla arvoakin vähän enemmän kuin sen viitisentoista euroa.

Mikään varsinainen muumimukien keräilijä en kuitenkaan ole, enkä edes muista läheskään kaikkien mukieni nimiä. Kausimukeja tulee vieläkin silloin tällöin ostettua, ainakin silloin, jos siinä on erityisen mieluinen kuva. Tänään tein mukikaapissa talvisiirron eli siirsin talvimukit ala-  ja kesämukit ylähyllylle. Mörkö saa olla melkein aina ylähyllyllä, sillä se on minusta vähän pelottava.

Vaikka mukeja on monta mukavaa, niin muutama suosikki sieltä toki erottuu. Ehdoton lempimukini on ollut muumitalomuki, jonka valitsen aina, jos se vain on puhtaana. Viime viikolla ostin uuden talviunimukin, joka kyllä nyt kilpailee kovasti suosikin paikasta. Perusmukien joukossa on neljä ehdotonta lempiväriä. Mitkä niiden nimet ovat, en tiedä (petrooli, lime, violetti...?), mutta voit nähdä ne alempana olevassa kuvassa. Upean energinen värinelikko! Vanhoista talvimukeista pidän eniten siitä, missä muumit hiihtävät.

Jännä juttu muuten, miten tärkeäksi minulle on muodostunut aamukahvimukin valinta. Kahviahan olen juonut vasta reilun vuoden verran ja yleensä aamukahvi on myös se päivän ainoa kahvi. En todellakaan ota kaapista summamutikassa sitä mukia, mikä ensimmäiseksi käteen sattuu. Juon aamukahvini todennäköisimmin jostain edellä mainitsemastani mukista, en kuitenkaan möröstä!

Mikä on sinun lempimukisi?

Vanhenemisen merkkejä?

Vanhenemistako lie, mutta ostin led-kynttilöitä ja minusta ne eivät ole edes kamalia!  Paikassa, jossa kynttilän sydämen näkee, on oikea kynttilä kaunein, mutta nämä turvalliset ledversiot saavat nyt palaa joka ilta kuistillani lyhdyn sisällä.  Näppärintä näissä on ajastettu sytytys ja sammutus -  itse voi valita palamisajaksi neljä tai kahdeksan tuntia kerrallaan, eikä kynttilävahdista tarvitse huolehtia. Aamuisin toki sytytän keittiössä ihan oikean kynttilän ja yritän näin aloittaa synkät syystalven päiväni lempeästi.

Vanhuuttako sekin, että unohdin viime kirjoituksessani mainita pari ostosta taannoiselta Espanjan reissulta. Löysin nimittäin hotellin läheisestä supermarketista pirteän toilettilaukun vanhan nuhjaantuneen tilalle. Hinta kuusi euroa. Lentokentällä (jo menomatkalla) sorruin parfyymiin, vaikka edellistäkin on vielä puoli pulloa jäljellä. L'Occitanen tuoksut olivat minulle entuudestaan aivan tuntemattomia, mutta kun luin pullon kyljestä: "green tea extract and the essential oil of bitter orange", oli valinta jo melkoisen selvä. Koetuoksuttelu vahvisti asian ja nyt olen raikkaan sitruksisen tuoksun onnellinen suihkuttelija. Pieni kesäinen tuulahdus marraskuisiin aamuihin. Kaikki keinot ovat sallittuja näillä keleillä! 

Valenciassa

Tervehdys pitkästä aikaa! Mihin tämä aika oikein rientää, kun en ole muka ehtinyt kirjoittamaankaan? No, uuden harrastuksen olen ainakin aloittanut, nimittäin crossfitin. Siinä saavat rouvan lihat ja luut liikettä! Ei tarvitse miettiä, että hikoiluttaako vai hengästyttääkö. Varmasti molempia! Siellä kun käy kolmesti viikossa ja kerran kuorossa, niin alkavat arki-illat olla melko lailla varatut, mutta molemmat ovat hyviä ja antoisia harrastuksia. Itsensä ylittämistä eri tavoin ja bonuksena mukavat ihmiset.

Kävin toissa viikolla kollegani Riitan kanssa kolmen päivän piipahduksella Valenciassa. Ystäväkoulumme opettajat käynnistivät uuden Erasmus+ -projektin, johon pääsimme mukaan yhdessä saksalaisen, italialaisen, slovakialaisen ja pohjois-irlantilaisen koulun kanssa. Kivoja opettajaihmisiä kaikki! Tiedossa on siis lisää matkoja, mutta tietysti myös paljon töitä projektin eteen. 

Sää Valenciassa oli aurinkoinen ja lämmin, yli 20 astetta, mutta päivät jouduimme istumaan kokouksissa, jotta saimme kaikki projektin asiat sovittua. Tauoilla tietysti kahvikupin kanssa aurinkoon hetkeksi. Kaupungille jalkauduimme vasta illalla, kuten kuvistakin näkee.  Ostin itselleni - kuinkas muuten - uuden laukun. Alkaa olla niitä aika paljon, mutta laukut on kivoja, eivätkä jää mystisesti pieniksi, kuten vaatteet. Enkä minä koskaan mitään kalliita osta. Seli seli! Laukkukuva viimeisenä.

Hyvää alkavaa viikkoa!