Mahdottomuuksien kauppa

Kävin tänään Kasvihuoneilmiössä. Se sijaitsee Nummella ja on sellainen kauppa, että sanat loppuvat kesken. Tämä elämystavarataloksikin tituleerattu myymälä toi mieleeni Aale Tynnin runon Mahdottomuuksien kauppa: "Kauppa on täynnä mahdottomuutta/ siellä on kaikkea, vanhaa ja uutta..." Muistan, kuinka lapsena luin sitä ja muitakin Tynnin runoja siskoni kirjasta. Vieläkin taitaa mennä koko runo ulkomuistista.

Kasvihuoneilmiötä on vaikea kuvailla sanoin, joten tässä tulee paljon kuvia. Minusta oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Tavaraa oli niin paljon, että siitä tuli ähky, eikä tehnytkään mieli ostaa juuri mitään. Ostin uudet nupit eteisen kaappiin ja kahvilassa nautin munkkikahvit. Hyvä niin.

Komeron remppa

Tervetuloa kurkistamaan siivouskomeroomme, jonka pakollinen pieni pintaremontti lähti vähän lapasesta - mutta toki ihan hyvällä tavalla.

Lämminvesivaraajamme oli lirutellut salaa viime talven aikana ja kun vesivahinko viimein huomattiin, oli märkää aluetta jo sen verran, että varaajan komerosta oli purettava lattia kokonaan ja huoneen lattiastakin vielä puolet. Onni onnettomuudessa oli se, että tämä tapahtui huoneessa, joka oli remonttivuorossa seuraavaksi. Nyt homma vain lähti alkuun aiottua aikaisemmin.

Kuivatteluviikkojen ja uudelleen rakentamisen jälkeinen tilanne näkyy seuraavassa kuvassa. Uusi varaaja asennettiin saunalle, joten tästä rappujenaluskomerosta tulisi meille hartaasti kaivattu siivouskomero! Alunperin pinnat oli vain tarkoitus siistiä ja ehkä liimata seinille jotain muista huoneista ylijäänyttä tapettia. Kivoja kuoseja olisi niissäkin toki ollut, mutta miksei kerralla tekisi jotain kunnolla reipasta, kun kyse on vain komerosta. Siitä se ajatus sitten lähti...

   

... ja lopputuloksesta tuli tällainen:

Aloitimme maalin valinnalla (Trend 20, sävy Karamelli) ja samalla reissulla löysimme alekorista yhden rullan sinistä kukkatapettia. Se riitti juuri sopivasti, mitään ei jäänyt yli. Valitettavasti en saanut kuvattua niin, että maalin väri olisi samanlainen joka kuvassa. Joka tapauksessa se on ihana! (Muutenkin pimeän kopperon - jossa loistaa yksi kirkas lamppu - kuvaaminen oli haasteellista, mutta parhaani yritin.)

Siniharmaata maalia meillä oli kotona, koska huoneen lattia maalattiin sillä jo keväällä. Komeron lattialle laitoimme värikaupasta ostamamme muovimattorullan loppupätkän, jonka saimme mukavalla alennuksella. Siitäkään ei juuri hukkapaloja jäänyt. Hyllyt ovat vanhasta Lundiasta ullakon uumenista ja myös valkoista maalia oli kotona hyllyjen tarpeeseen. Raidat tein päähänpistosta, tarkoitus oli ensin maalata ihan vain valkoiset hyllyt.

Maalaus oli jälleen minun hommiani, ja Johan tapetoi, asensi lattiamaton ja kiinnitti koukut paikoilleen. 

Aioin ensin laittaa hyllyille korit pesuaineita ja muita siivoustarvikkeita varten, mutta Prismassa käydessämme näin värikkäät ämpäripinot ja homma oli sillä selvä! Mikäs sen paremmin sopisikaan siivouskomeron teemaan kuin ämpäri, ja väritkin olivat juuri oikeat! Mikähän olisi niille paras värijärjestys? Siirtely käy ainakin helposti. Pieni Hello Kitty -ämpäri meillä oli entuudestaan.

Alimmat ämpärit toimivat lasin- ja metallinkeräysastioina. Värikkäässä kangaskassissa on rättejä. Imuri mahtuu myös sisään, vaikka se ei olekaan sävy sävyyn. Siksi se ei päässyt kuvaan.

Siivouskomeron remppaaminen ja "sisustaminen" oli tosi hauskaa puuhaa. Aina, kun näemme pinkkejä ja turkoosinsinisiä tavaroita vitsailemme, että nuo sopisivat komeroon. Viimeisin ehdotus oli värikkäät tuolit ja pöytä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole haalia sinne lisää kamaa, vaan säilyttää kaikki siivoustarvikkeet samassa paikassa. Toivottavasti myös siivoamisesta tulee vähän hauskempaa, kun välineet saa hakea noin iloisesta komerosta.

Heräteostos

Kuvan maksipituinen hippimekko on tämän kesän ehdoton lempimekkoni. Tilasin sen keväällä Peter Hahnin verkkokaupasta. Mekko on hihaton ja farkkutakki on sen paras kumppani. Jos olet katsonut aiemmasta postauksesta perhekuviamme, niin niissä minulla on juurikin tämä mekko ylläni.

Hippimekko tarvitsee tietysti kaverikseen myös hippikorun. Sellainen osui tänään silmiini Porvoossa Ombrellon näyteikkunan ohi kulkiessa. Siellä oli loppuunmyynti ja ale -50%. Oli muuten ensimmäinen käyntini kyseisessä putiikissa.

Aika kiva ellei peräti ihana heräteostos ja riipuksen sävyä vähän tummempana löytyi kuin löytyikin hameenhelman kuviosta. (Tosin juuri siinä kuvassa koru näyttää lähes valkoiselta.)

Palailen pian remppahommien ja Road Trip osa 2:n merkeissä. Love & Peace!

Päiväpeiton tuunaus

Hei taas! Jatketaan vielä tuunausteemalla.

Pyörittelin vuosikymmenet kaapissa mummoni kalastajalangasta virkkaamaa kaunista päiväpeittoa. No, pääsi se muutaman kerran sängyn päällekin, mutta väri ei koskaan oikein ollut mielestäni kiva. Peittoni ei ollut sitä nättiä luonnonvaaleaa kalalankaa, vaan voimakkaan keltaista. En vain kertakaikkiaan pitänyt väristä.

Aina peittoa katsellessani mietin edesmennyttä mummoani, kovaa työntekijää ja evakkoa, joka ainakin fyysisesti kotiutui Pohjanmaalle. Sydän taisi kuitenkin olla Karjalassa. Mummo ei istuessaankaan ollut jouten, vaan otti kassistaan esille virkkaustyön. Laskin tänään, että peitossani on 272 isoa kukkaa ja väleissä vielä pikkukukkia lähes toinen mokoma. Miten valtava työ sen virkkaamisessa on ollut ja mummohan teki näitä peittoja useita! Kyllä taitaisi jäädä meikäläiseltä viimeistään viiden kukkasen jälkeen homma kesken.

Käyttämätön perintökalleus tietenkin harmittaa, ja kun näin eräässä Facebook-ryhmässä, että joku oli tällaisen värjännyt onnistuneesti, niin miksen minäkin. Ostin Cittarista Dylonin pesukoneväriä, sävy Powder Pink ja kuvissa näette tuloksen. Keltaisen pohjavärin kanssa väriksi tuli kaunis koralli, ei yhtään liian hempeä miehenikään mielestä.

Pesin peiton ensin koneessa normaalilla pyykinpesuaineella (se oli ennestään pesemätön) ja seuraavalle kierrokselle lisäsin värin pakkauksen ohjeitten mukaan. Käytin peittoon kaksi pakettia väriä. Värjäyksen jälkeen vielä uusi pesu ja sitten homma oli valmis. Pesukoneen laitoin vielä kertaalleen pyörimään tyhjänä. Jos käyttää tummaa väriä, kannattaa vielä tarkistaa kone ja erityisesti tiivisteet. Powder Pink oli sen verran vaaleaa, että siitä ei tarttunut koneeseen ainakaan mitään näkyvää (pyyhin kyllä tiivisteitä kostealla rätillä).

En tiedä, mitä mummo tykkäisi, mutta minä ainakin tykkään täysillä. Harmaiden lakanoiden päällä pitsipeitto näyttää mielestäni tosi kauniilta. Terkkuja mummolle taivaaseen: peitto voi hyvin ja sitä rakastetaan.

Tuunausta ja kirppislöytöjä

Tervehdys täältä kuistikahvilasta! Kun ulkona sataa niin usein, on löydettävä iloa sisähommista. Eilen oli onneksi kaunis ilma ja hyödynsin sen tekemällä Johanin kanssa reilun 11 km:n kävelylenkin. Oli upea kävely, vaikka pari rakkoa sainkin. Onneksi ne eivät vaivanneet tien päällä ollenkaan, vaan löytyivät vasta kotona ja olivat pieniä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa kuvansiirtoa muutama päivä sitten.  Tapani mukaan ryntäsin suoraan asiaan ilman kokeiluversioita eli kuistin vanhan astiakaapin ovet irti ja hommiin! 

Haulla "printable transfers" netistä aukesi toinen toistaan ihanampien kuvien loputon aarreaitta. Ohjeitakin googlettelin sieltä täältä. Päädyin käyttämään akryylilakkaa, koska varsinaista kuvansiirtoainetta en löytänyt Loviisasta.  

Siirrettävä kuva täytyy printata laserilla ja sen täytyy olla peilikuva. Niitäkin löytyy netistä valmiita. Sitten vaan lakkaa sekä alustaan että kuvaan, joka liimataan kuvapuoli alaspäin halutulle pinnalle. Vanha bonuskortti on hyvä tasoitteluväline. Yön yli kuivumisen jälkeen suihkutetaan vettä pullosta ja aletaan varovasti hieroa sormenpäillä paperia pois. Kokematon kun olin, en tiennyt, pitääkö/voiko kaiken paperin hieroa pois. Lopetin siinä vaiheessa, kun itse kuvaa alkoi irrota liikaa ja jäihän siihen vielä jonkun verran paperia. Päätin, että kuvan on tarkoituskin olla kuluneen ja vanhan näköinen ja hyvä niin.

Projekti ei muutenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä, sillä olin innoissani kiinnittänyt kuvat ylösalaisin.  Ongelma ratkesi ovien puolia vaihtamalla - onneksi saranoiden ruuvireiät täsmäsivät molemmin päin! Kuvassa näet lopputuloksen. Ei ihan huono ensikertalaiselle, vai mitä?

Huomaa siirrettävän kuvan väreihin sointuva asu (yöpaita).

Jotta sisustus ei menisi liian ruusuiseksi (voiko mennä?), niin kaapin yläpuolella on kaksi rumankaunista kelloa, jotka olen löytänyt muutamalla eurolla kirppikseltä. Olisivatkohan 60-70 -luvulta? Onko joku asian suhteen viisaampi? Minusta ne ovat hienot!

Edullinen kirppisostos on myös tämä suloinen kastikekulho, joka toimii päivittäin käytettävien sormusten, kellon ja kaulakorun säilytyspaikkana. Tapanani kun on heti kotiin tullessa riisua helyt pois.

Niin kuin jo aiemmin kerroinkin, niin olen heilutellut ahkerasti maalisutia erään hauskan projektin parissa. Sen esittelen, kunhan saamme kokonaan valmista - ja se on odottamisen väärtti, lupaan - mutta sudin samaa ihanaa karamellimaalia vähän muuallekin eli kaapin ovien sisäpuolelle. Säilytän kaapissa meikkejäni, joten se on täysin oma naisellinen pikku valtakuntani. Alunperin vuorasin yläkaapin pilkullisella hyllypaperilla ja koristelin ovet postikorteilla. Nyt siis maalasin vain ovien reunukset. Koska tämä oli vain pieni sivuhyppäys muun homman ohessa, niin kaappiin jäi vielä pilkottamaan hieman maalaamatonta pintaa. Ne aion vetää valkoisella, kunhan ehdin.

Maalina käytin Teknoksen Trend 20 -maalia, josta tykkäsin kovasti. Helppo maalattava ja minun mieleiseni sopivan jämäkkä koostumus. Maalin sävy on Karamelli (K336). Ihana väri! 

Kun maalia kerran riitti, niin tuunasin sillä vielä vanhan kuluneen keittiöjakkaran. Keittiössämme ei ole ennestään muuta pinkkiä maton raitoja lukuunottamatta, joten siitä tuli hieno väripilkku.

Pitkän maton tein ompelemalla 4 halpaa pikkumattoa yhteen. Ompelin käsin parsinneulalla ja karhulangalla. Teippasin mattojen hapsut ompelun ajaksi maalarinteipillä niin, että toisen maton hapsut jäivät kokonaan alapuolelle ja toisen päälipuolelle. Näin ompelu sujui vaivatta (yritin ensin epätoivoisesti ommella hapsujen seassa) ja mattojen molemmista puolista tuli samanlaiset. Aika heleä värikirjo pääsävyn ollessa kuitenkin vihreä, jota meidän keittiössä on muutenkin paljon. Ja nyt pisteenä iin päälle pinkkiin raitaan mätsäävä porrasjakkara. Ah iloa!