Joulunviettoa

Mukavaa Tapaaninpäivää kuistikahvilasta!

Tänä vuonna en jaksanut panostaa kovinkaan paljon joulupuuhasteluun ja  -koristeluun, silti kotiin tuli mielestäni tarpeeksi joulun tuntua ja tunnelmaa. Omasta fiiliksestähän se taitaa olla loppujen lopuksi kiinni.

Aatto ja joulunpyhät ovat sujuneet rauhallisesti kotona, oman perheen kesken, kun opiskelijanuoretkin kotiutuivat muutamaksi päiväksi. Yhdessä syöminen ja hyvä ruoka ovat tietysti jouluna tärkeitä. Jätimme joulupöydästä pois "pakolliset" laatikot (kun niistä ei kukaan meistä edes tykkää) ja korvasimme ne uunijuureksilla, mikä olikin erittäin hyvä veto ja taitaa jäädä tästä lähtien pysyväksi perinteeksi. Mädit ja sipulisilpun - joulupöytämme suuret suosikit - keksin laittaa kivoihin lasipurkkeihin, jolloin ne on helppo säilyttää samoissa astioissa seuraavaa päivää varten, eikä sipuli hajullaan terrorisoi koko jääkaappia.

Kuusenpiparit ja piparkakkutalon osat leivoin ostotaikinasta, mutta varsinaisiin syömäpipareihin tein itse taikinan ja se kyllä kannatti. Tuloksena oli sopivan mausteisia ja erittäin rapeita piparkakkuja, jotka kyllä katosivatkin hyvää vauhtia parempiin suihin. (Osa on piilossa tulevien lomapäivien varalle.) Hemmottelin poikia leipomalla vielä aattoaamuna tuoretta pullaa.

Joulun kruunasi tietenkin höyhenenkevyt pakkaslumi ja aurinkoiset pyhäpäivät.

Leppoisaa joulunajan jatkoa itse kullekin säädylle!

 

Tekstiilitaidetta

Tervehdys! Pitkä flunssa ja siitä seurannut poskiontelontulehdus ovat pitäneet jouluvalmisteluni toistaiseksi minimissä. Vähäinen energia kuluu töissä ja kotiaikaa täytyy käyttää lepäämiseen ja voimien keruuseen. Ei se mitään, nautin päivittäin jouluvaloistani, joita olen vielä lisännyt kodin sisällekin. Lasipurkeissa valosarjat saavat loistaa yötä päivää. 

Tänään oli ala- ja yläkoulujen yhteinen joulukirkko Loviisan kirkossa. Siellä oli paitsi hienoja oppilaiden esityksiä, niin myös hienoja tekstiilitaideteoksia. Haluankin jakaa myös teille niistä kuvia. Taitelija on Pauliina Turakka Purhonen. Ainakin paikkakuntalaisten kannattaa käydä katsomassa (jos ette ole jo käyneet) ja tietysti muidenkin, jos tänne päin osutte. Minulla ei tietenkään ollut kameraa mukanani, mutta puhelimellani räpsin muutamia kuvia.

Huomenna on sitten koulumme joulujuhlat ja sen jälkeen pääsen miettimään omaakin joulua. Eniten odotan sitä, että saamme koko perheen koolle pitkästä aikaa, kun opiskelijanuoret kotiutuvat muutamaksi päiväksi. Vähän täytyy siivota ja tietenkin leipoa, mutta en aio turhia stressata jouluvalmisteluista. Raakakakkua tekisi mieli kokeilla, sillä sellaista en ole ennen tehnyt. Se sopisi myös tähän lähes viljattomaan ja sokerittomaan elämääni, jota olen tässä tyytyväisenä pitkin syksyä elellyt. Raakasuklaatakin täytyy tehdä, sillä pitäähän jouluna nyt suklaata saada. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi. Joulu tulee joka tapauksessa. Rauhallista joulun odotusta!

Joulun odotusta

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! Päivän teemaan sopii Kenttäpostia -kirjoitukseni kesältä. Jos se jäi aikanaan lukematta, niin löytyy tästä: Kenttäpostia

Joulu lähestyy ja sen myötä saa sytyttää valoja pimeään. Meillä syttyvät perinteisesti joulukuun ensimmäisenä päivänä joulukyntteliköt ullakon ikkunoille. Siellä ne saavat sitten loistaa loppiaiseen saakka. Uusin hankinta on iso paperinen tähti, josta tykkään tosi paljon. Ulkona meillä ei ole valosarjoja, ainakaan toistaiseksi. Siellä valoaan tuikuttavat kynttilälyhdyt.

Tänä vuonna ylimääräinen luomisenergiani on mennyt joululaulutekstien kirjoitteluun. Muun muassa siitä syystä täällä blogin puolella onkin ollut hiljaista. Pieniä lauluja on syntynyt useita ja puolison taitavissa käsissä niistä on syntynyt sävellyksiä ja sovituksia, joista olemme koonneet joululaulukalenterin. Siitä olen tuolla Facebookin puolella kovasti jo ilmoitellutkin, mutta jos joku ei sitä vielä huomannut ja laulumme kiinnostavat, niin tässä vielä linkki sivulle:  Joululaulukalenteri

Itse olen eniten onnellinen siitä, että olen pitkästä aikaa saanut taas aikaiseksi tekstejä ja puolison kanssa yhdessä ideoiminen ja tekeminen on ollut todella mukavaa ja antoisaa, myös voimaannuttavaa. Toivottavasti putki jää päälle!

Kappelissa

Tässäpä tulee vanhaa juttua, mutta parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan. Kuvat ovat toki olleet valmiina odottamassa, mutta jostain syystä teksti on vain jäänyt aiemmin kirjoittamatta.

Vietimme Loviisan suomenkielisen koulukeskuksen avajaisia syyskuun 27. Juhlavan ja hyvin onnistuneen päivän jälkeen lähdimme vielä henkilökunnan kesken syömään ravintola Kappeliin ja viettämään iltaa yhdessä.

Kappeli on varmaankin yksi hienoimmista ja arvokkaimmista puurakennuksista Loviisassa. Se on rakennettu 1800 -luvun puolivälissä ja on viimeinen Loviisan kylpyläkaudelta peräisin oleva rakennus.

Sinä aikana, kun itse olen asunut Loviisassa, Kappelissa on ollut erinäisiä lyhytaikaisia yrittäjiä, mutta ison osan ajasta se on seissyt tyhjillään. Nykyinen ravintolayrittäjä on tehnyt hienon työn ja kunnostanut Kappelin taas kauniiksi ja arvokkaaksi paikaksi. Minulle tämä käynti oli ensimmäinen uudistetussa Kappelissa, vaikka onhan se ollut toiminnassa jo yli vuoden päivät. Upea paikka se olikin,  täynnä kauniita yksityiskohtia. Kahvilan puoli oli niin suloinen, että täytyi laittaa kuva vähän vinoon, muuten siitä olisi tullut jo liian söpö. Kuvat puhukoot puolestaan.

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Tampereella

Palasin muutama tunti sitten kotiin pieneltä täsmäreissulta Tampereelle. Kävin tervehtimässä siskojani sekä kummityttöäni ja hänen sulhastaan - kihlaus on aivan tuore. Matkaseurana oli teini-ikäinen kuopuksemme. Tänään on isänpäivä ja lisäksi vielä puolison syntymäpäiväkin, mutta koska hän ilmoitti menevänsä viikonlopuksi Kuopioon kurssille, niin päätin sitten lähteä reissuun minäkin. 

Maa oli valkeana lumesta ja varmaankin siksi marraskuinen hämärä näytti niin erilaiselta kuin meillä täällä Etelä- Suomessa. Tänä aamuna ehdimme kävellä puolisen tuntia junan lähtöä odotellessa. Sumuinen koski ympäristöineen oli kaunis ja Hämeenkadun puut hienoja. Tällä kertaa en kuljettanut mukanani kameraa, joten sain tyytyä kännykkäkuviin. Hämeenlinnan seutuvilla oli myös upeat sumuiset maisemat. Yritin kuvata niitä junan ikkunasta, mutta huonolla menestyksellä. 

Onnea ja rakkautta suloiselle kihlaparille!
Kiitos siskolle tarjoiluista! Oli kiva nähdä teitä kaikkia!

Leppoisaa isänpäivän iltaa kaikille isille! Omalleni soitin hetki sitten.

Uudet kumisaappaat!

Nyt on ihan pakko laittaa kuvia, koska sain eilen postin tuomana Zalandosta tilaamani kumpparit. Kontiothan minulla jo on pihahommia ja muuta sellaista varten, mutta mietinnässä on ollut jo pitkään vähän kevyempien ja nätimpien kumppareiden hankinta. Sellaisten, jotka voisi vetää syksyllä vaikka joka aamu töihin lähtiessä jalkaan, töissä kun kuitenkin vaihdetaan sisäkengät. Eipä sitten tarvitsisi miettiä, tuleeko taivaalta iltapäivällä kotiin palatessa vettä tai räntää.

Vihdoin löysin ne oikeat ja olihan niihin sitten pakko vähän sijoittaa. Laatu näyttää ja tuntuu niin hyvältä, että taitaa olla kannattava sijoitus ja kumppareista tullee pitkäaikaiset ystäväni. Siinähän ne, kaukaa ei edes kumppareiksi tunnistaisi ja joo, ihanat ovat!

Ongella

Pimeänä syysiltana on kiva muistella elokuista onkireissua. Ilta-aurinko paistoi kauniisti, joten lähdin poikien mukaan vain nauttimaan ihanasta illasta ja ottamaan kuvia. Ajankohta taisi olla Anjan juhlaviikoilla. Nämä kuvat on vielä otettu kännykällä, mutta sainkin sitten muutaman päivän kuluttua synttärilahjaksi kunnon kameran. 

En ollut juurikaan miettinyt kameran hankkimista, koska puhelimellani saa aika hyviä kuvia. Siksi lahja oli aikamoinen ylläri. Aluksi kameraan perehtyminen tuntui ylivoimaiselta asialta, mutta onneksi sillä voi ottaa kuvia automaattiasetuksilla eli vain zoomaamalla ja painamalla nappia. En ole teknisistä asioista kovinkaan kiinnostunut ja kuvaamisessakin minua kiinnostaa eniten sommitelma, mutta toki olen jo nyt huomannut, kuinka paljon parempia kuvia - varsinkin maisematyyppisiä, vähän kauempaa otettuja - sillä saa. Aion kyllä aikaa myöten opetella lisääkin, asia on alkanut pikku hiljaa kiinnostaa enemmän. Onneksi ainakin kuvien lataaminen tietokoneelle on helppo homma!

Järkkärillä olisivat nämäkin kuvat tietysti tulleet parempia, mutta kyllä kännykkäotoksistakin välittyy kesäillan kauneus, tuuli ja aurinko. Naurattaa aina tuota yhtä kuvaa katsoessani isän ja pojan samanlainen asento. Ei voi erehtyä, että läheistä sukua ovat! Ai niin, kala ei napannut, mutta se ei niin kovin tärkeä juttu tuona iltana ollutkaan.

Piristystä syksyyn

Nyt, kun olen hankkinut uudet silmälasit (kuva niistä on edellisessä, Parempi mieli -postauksessa), niin vaatekaapista tekee mieli kaivaa esille kaikki mustat, valkoiset ja mustavalkoiset vaatteet. Lempeä marjapuuronpunaiseen sävytetty kausi oli jo kestänytkin kolme vuotta. Aikansa kutakin ja vaihtelu virkistää. Viihdyn tällä hetkellä oikein hyvin uudessa lookissani, johon lisään vielä ripauksen kunnon punaista, nimittäin huuliini.

Huulipuna on sellainen tuote, jota en ole aikaisemmin juurikaan käyttänyt. Nyt sitten jostain päähänpistosta maalasin huuleni kirkkaanpunaisiksi ja jätin silmämeikin pois. Vaihtelu ilmeisesti virkistää tässäkin asiassa ja ilokseni myös ympäristön palaute on ollut positiivista. Bonuksena aamutoimet sujuvat nopeammin, sillä onhan huulimeikki - rajauskynänkin kera - nopeampi sutaista kuin silmien vastaava.

Vaatekaappini uumenista löytyy yhtä ja toista - siispä olenkin toistaiseksi päättänyt rajoittaa uusien hankintaa vain todella harkittuihin juttuihin. Jotain pientä piristystä täytyy toki silloin tällöin saada. Viimeisin vaateostokseni on musta kevytuntuvatakki,  joka on aivan ihana - superkevyt, mutta silti lämmin. Sellaisen hankintaa olen harkinnut jo pitkään, mutta olen nähnyt kaupoissa vain lyhyitä pusakkamalleja. Kun vihdoin löysin pepun alle ulottuvan kevytuntuvan, niin olihan se sitten ostettava! Kuvassa takki näyttää melko muhkealta, mutta se painaa alle 400 grammaa (punnitsin keittiövaa'alla). Samalla kauppareissulla löytyi vielä kaunis kukkakippo huulirasvoille sekä upea musta muovinen kaulakoru, joka toistaiseksi on saanut roikkua peilin somisteena odottamassa sopivaa hetkeä.

Piristystä syksyyn tuovat myös kauniit kanervat pihallamme ja tietenkin kynttilöiden lempeä valo pimeässä syysillassa, niin sisällä kuin ulkona. Toivon kaunista ja kuulasta syksyä - vähän sateita, paljon väriä ja voimia arjen jaksamiseen!