Isän tekemiä

Meillä on taas olohuone! Ihanaa! Aiemmin kerrotulla makkarin remontilla oli tietenkin seurannaisvaikutuksia. Yksi niistä oli se, että viereinen olohuone oli täynnä paitsi makuuhuoneesta tyhjennettyjä vaatteita ja tavaroita, niin myös sekalaista remonttirompetta. Eilen raivasin loputkin työkalut pois olohuoneesta. Sitten imuroin ja pesin lattian, hain ullakolta tummanpunaisen talvimaton, tuuletin sen ja levitin puhtaalle lattialle. Onpa nyt pitkästä aikaa viihtyisää käpertyä sohvalle! Pari uutta sohvatyynyä voisi ehkä hankkia...

Toinen seurannaisvaikutus onkin vähän työläämpi: nyt nimittäin olohuone näyttää aika vanhalta ja tunkkaiselta raikkaaseen uudistettuun makkariin verrattuna. No, olihan se odotettavissa, sillä olohuone onkin ollut seuraavana remonttilistallamme, sehän on vielä täysin alkuperäisessä kuosissa. Olohuoneen tapetti on kyllä ihan nätti, mutta siellä on luvattoman paljon tummunutta mäntyä, josta haluan päästä eroon. Ensin täytyy kylläkin toipua edellisestä rempasta. Ehkä ensi kesänä sitten. Lattiamateriaali odottaa (sohvan ja seinän välissä siisteissä pinoissa!) jo valmiina. Oli nimittäin pakko ostaa lattialaudat molempiin huoneisiin yhtäaikaa, jos mielii saada täysin saman sävyiset. Mallistot vaihtelevat kuulemma aika tiuhaan tahtiin. Nyt sitten varastoimme niitä hamaan remonttiin.

Varsinainen tarkoitukseni oli kuitenkin esitellä isäni tekemiä kalusteita. Hän on koulutukseltaan puuseppä, vaikka onkin pisimmän työuransa tehnyt lähikauppiaana. Siellä tiskin takana olen muuten minäkin varttunut ja laskemaan oppinut! Nikkarointi säilyi kuitenkin isällä rakkaana harrastuksena ja on sitä vieläkin, vaikka voimat eivät enää riitä kovin isoihin projekteihin.

Olohuoneemme kaunistus ja yksi lempiesineistäni kodissamme on isän tekemä komea piironki ja sen päällä oleva peili, olisikohan tuo nyt sitten nimeltään satulipeili. Piirongin sisällä on salalokerokin!

Isän tekemä kaappikello sekä raksuttaa kodikkaasti että heläyttää puoli-  ja tasatunnit soinnukkaasti. Nykyihmisen elämänmenossa kellon vetäminen välillä unohtuu - mutta oma hauska tapahtumansa se kieltämättä on. Kerta viikossa riittää pitämään kellon käynnissä.

Näitä kauniita tuoleja isä on tehnyt kaksi minulle ja molemmille sisarilleni myös. Tuolit eivät oikein löytäneet paikkaansa kodissamme, mutta nyt ne sopivat makuuhuoneeseen hienosti. Joskus kuluu aikaa kotiutumiseen - tuolillakin.

Loppun vielä kuva keittiön hyllyköstä, joka taisi itse asiassa jo vilahtaa "Kannuja" -jutussa. Kun muutimme taloomme, niin isä teki hyllyn keittiöön mittatilaustyönä. Pienet laatikot toisella reunalla ovat oivat maustepussien, kynien, teippirullien ja kumilenkkien säilytykseen. Kyllä te tiedätte, kaikki ne tuiki tarpeelliset pikkutavarat, joita ei halua pitää esillä, mutta jotka pitää olla helposti saatavilla - tuonne laatikoihin niitä mahtuu!  Hyllyllä muuten on muisto lapsuudesta: Viri-kaakaon purkki. Kuka muistaa?

Valkoista maalia

Nyt on makuuhuone vihdoin sellaisessa kuosissa, että nukumme taas siellä. Ah, kyllä olikin kiva päästä takaisin omaan makkariin! Pientä hienosäätöä toki vielä vaaditaan, mutta ei mitään kovin dramaattista enää ole jäljellä.  En tiedä, oliko kyseessä laiskuus vai yleinen saamattomuus, mutta luvattoman kauan tämän yhden huoneen remppa kesti. Tai sitten kyse oli liian kivasta väistötilasta, kuten jo taannoisessa Facebook-päivityksessäni epäilin. Olemme siis nukkuneet viime kesänä tapetoidussa vierashuoneessa, joka on parisängyllemme hiukan liian pieni huone, mutta seiniltään vielä niin kaunis ja puhtoinen.

Makuuhuoneen tapetteja esittelinkin jo aiemmassa kirjoituksessani. Seinien ja lattian uudistuksen lisäksi maalasin huoneessa olevan ison mäntyisen Lundia-kaapiston valkoiseksi. Vaihdoimme siihen myös uudet vetimet ja mielestäni lopputulos on raikas ja hieno.  Hioin lakatut puuosat kevyesti ja maalasin ne kahteen tai kolmeen kertaan Teknoksen Futura Aqua 40  -kalustemaalilla. Siinäpä oiva maali. Se ei juurikaan haise eli maalaus onnistuu hyvin kotosalla, ja pensselit voi pestä helposti vedellä ja saippualla. Lisäksi minunlaiseni amatöörikin saa sillä aikaiseksi ihan mukavannäköistä jälkeä. Itse tykkään, että käsin maalattu saa näyttääkin käsinmaalatulta, mutta toki siistiltä sellaiselta.

Olin suunnitellut valkoiseen kaappiin mustia vetimiä, mutta sopivia ei löytynyt ainakaan Loviisasta. Tai itseasiassa löytyi, mutta niitä oli myynnissä vain kaksi kappaletta. Nämä ihanat kellotaulu -vetimet löytyivät sitten Loviisan Livingroomista ja olen niihin tosi tyytyväinen! Ostin kaikki, mitä varastossa oli ja Lundia-kaapiston lisäksi ne riittivät vielä uudistamaan kaksi Ikeasta ostettua yöpöytää.

Lundia -hyllyt ovat palvelleet perhettämme jo vuosia eri asunnoissa ja aika monina versoina aina vauvan hoitopöydästä alkaen. Muutamana viime vuonna olen kuitenkin saanut männynvärisestä puupinnasta aika lailla tarpeekseni. Sehän on uutena kaunis ja vaalea, mutta muuttuu vuosien saatossa tummemmaksi. Aikansa kutakin! Pari vuotta sitten maalasin jo eteisen Lundian valkoiseksi ja sen onnistuttua hyvin uskalsin jatkaa makkarissa samaa linjaa.

Samassa yhteydessä maalasin myös eteisen petsatut Ikean kenkäkaapit valkoisiksi. Niihin vaihdoimme myös vetimet. Nämä valkoiset vetimet löytyivät muistaakseni Vanille Homesta.

Valkoista maalia pintaansa ovat saaneet muutamat muutkin huonekalut kodissamme. Muun muassa kirpparilta ostetut pinnatuolit maalasin osittain valkoisiksi - yhdestä niistä on kuva "Pia ja Gudrun" -jutun yhteydessä.  Marketista hankitut halvat jakkaratkin muuttuivat tyylikkäämmiksi, kun maalasin istuinosat valkoisiksi.

Tässä vielä loppufiilistelykuva makkarin kattokruunusta, joka on hankittu jo ajat sitten, mutta joka on edelleen ihana. Sateesta huolimatta mukavaa viikon jatkoa! Poltellaan kynttilöitä pimeää vasten.

Kaulakoru

Kävin tänään kokouksessa Malmgårdin kartanossa. Tai tarkemmin sanoen kartanon panimorakennuksessa, jossa toimii myös ihana Kartanopuoti. (Melkein hävettää, etten ole siellä ennen käynyt, vaikka Malmgård on vain parikymmenen kilometrin päässä täältä.) Kokouspaikkana se oli myös kiva, tilaamamme ruoka herkullista ja mikä parasta, lähituotteista valmistettua.

Malmgårdin linna on upea paikka - sinne täytyy kyllä kesällä mennä kunnolla tutustumaan. Tila on erikoistunut luomuviljelyyn sekä luomutuotteiden jalostamiseen. Alueella toimii myös seppä omassa pajassaan. Kaikkia tilan ja pajan tuotteita myydään Kartanopuodissa, jossa olikin houkuttelevat rivistöt öljyjä, viinietikoita, oluita, hunajaa, jauhoja, suurimoita, mausteita, mehuja ja vaikka mitä. Sopisivat mielestäni loistavasti vaikka käytännöllisiksi joululahjoiksi. Miehelle ostin tuliaisiksi pari pullollista olutta ja itselleni löysin kartanon sepän takoman upean rouhean korun. Taatusti uniikki!

Malmgårdin kartanolla on hyvät nettisivut. Jos kiinnostaa, kannattaa käydä tutustumassa. Joulumarkkinatkin ovat kohta tulossa... Ehkä törmätään siellä!

"Terveellinen" suklaakakku

Leivoin tänään syyslomalaisille Amerikkalaisen suklaakakun. Se on superhelppo tehdä - ainekset vain sekoitetaan keskenään -  ja mikä parasta, siihen käytetään öljyä eikä lainkaan kananmunia, joten ainakin rasvan suhteen se on monia muita kakkuja terveellisempi. Sen aineksetkin löytyvät yleensä aina kaapista. Kakun tekoon menee parisen tuntia, josta tosin puolitoista paistamiseen eli se on myös nopea valmistaa - kunhan vain malttaa odottaa pitkän paistumisajan.

Reseptin sain joskus nuoruudessani serkun amerikkalaiselta vieraalta. Mitat olivat sikäläisiä ja lisäksi annos todella suuri. Kai amerikassa kakkuvuoatkin ovat suuria. Käänsimme ohjeen desilitroiksi ja samalla pienensimme sen sopivan kokoiseksi. Sen seurauksena määristä tuli hieman omituisia, mutta kyllä ne kaikki ihan käsipelillä mitattavia ovat.  Tässä resepti:

Amerikkalainen suklaakakku

4 1/2 dl  sokeria
3/4 dl     tummaa kaakaojauhetta
7 dl        vehnäjauhoja
1 1/2 tl   soodaa
3/4 tl      suolaa
2 1/2 tl   vaniljasokeria

4 1/2 dl lämmintä vettä
melkein 2 dl öljyä
1 1/2 rkl (omena)viinietikkaa

paistetaan 175° / 1 1/2  tuntia




Voitele ensin rengasvuoka. Tänään jauhotin sen kookoshiutaleilla, jotka antavat kakulle mukavasti pientä ekstramakua. Jos et pidä kookoksesta, voit toki jauhottaa vuoan normaalisti korppujauhoilla tai mannasuurimoilla.

Sekoita sokeri ja kaakaojauhe keskenään. Karkean sokerin seassa saat kaakaon paakut sileiksi.

   

Sekoita sen jälkeen kaikki muut kuivat aineet sokerin ja kaakaon joukkoon.

Mittaa kylmä vesi eri kulhoon ja lämmitä mikrossa noin 2 minuuttia. Vesi saa olla kunnolla lämmintä, ei vain vähän haaleaa. Lisää lämpimään veteen öljy ja viinietikka. Itse käytän aina omenaviinietikkaa, muita en ole kokeillut, mutta todennäköisesti nekin toimivat tässä hyvin.

Lisää neste kuivien aineiden joukkoon ja sekoita lusikalla tasaiseksi. 

Taikinan kuuluu olla melko löysää.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 175° puolitoista tuntia.

Paistuessaan kakku kohoaa aika hurjan näköisesti, mutta niin sen kuuluukin tehdä.

Valmis kakku on mehukas ja sopii heti syötäväksi, kunhan vähän jäähtyy.

Se säilyy myös hyvin jääkaapissa vuoalla peitettynä - tai ehkä ei säily, koska se on niin hyvää!

Kerrospukeutumista

Tilasin alkusyksyllä Gudrunin Basic-malliston musteensinisen maiharin, josta olen tykännyt tosi paljon.  Se on tuulenpitävä, vettähylkivä ja siinä on kauniit värit.  Malli on mukavan väljä eli alle mahtuu tarvittaessa paksumpiakin vaatteita. Taskut ovat toimivia. Aivan huipputakki! 

Maihariin sopii loistavasti jo viime talvena By Pia´s verkkokaupasta tilaamani tähtihuivi. Huivin materiaali on puolet silkkiä ja puolet villaa - se on yksinkertaisesti ihana! 

Jalassani on jo aikaisemmista kuvista tutut nauhanilkkurit, joista on todellakin tullut tämän syksyn lempikenkäni. Ei tekisi mieli jalkaani muita enää laittaakaan. Toivottavasti ne kestävät kävelemistä vielä pitkään!

Tällä viikolla kokeilin Gudrunin kerrospukeutumisfilosofiaa ja tässä tulos:

Alimmaisena on pitkähihainen raidallinen ekopuuvillapaita ja musta mikromodaalinen alusmekko. Päällimmäisenä harmaa puuvilla/viskoosimekko ja tummanpunainen pusero samaa materiaalia. Monta ohutta kerrosta päällekkäin - mukavaa, väljää ja kaunista. Korulaatikosta kaivoin pitkästä aikaa esille Euran sydämen. Tähän asuun se sopiikin kuin piste iin päälle.

Näissä kevyissä hulmuavissa kerroksissa olen kulkenut tämän viikon kuin tädit Vihreä, Ruskea ja Sinipunainen konsanaan.  No, ehkä ei ihan, mutta jotain satumaista näissä vaatteissa on. Mekkojen laskoksiin peittyvät kauniisti myös kilot, joita minulla on aika reilusti, mutta joista ei tässä yhteydessä sen enempää. Projekti on käynnissä, mutta tästä ei tule koskaan laihdutusblogia, sen lupaan! Minulla on taatusti paljon mukavampiakin aiheita kirjoitettavaksi.

Nyt yritän taistella alkavaa flunssaa vastaan. Kurkkuun ja päähän koskee ja olo on muutenkin aika kurja. Onneksi pienetkin kauniit asiat piristävät mieltä, kuten maiharin kaunis sisäpuolen kirjailu tai mieheni tänään tuoma kukkakimppu.  Kuumaa teetä - Clipperin green tea with echinacea and citrus - lusikallinen hunajaa ja villasukat. 

Onneksi kohta on viikonloppu!

Voikaa hyvin, rakkaat lukijani! 

Älkää epäröiko kirjoittaa kommentteja, jos siltä tuntuu. Minusta niitä olisi mukava lukea!

Tapetteja

Rakastan tapetteja! Tällaiseen vanhaan taloon, niin kuin meidänkin talomme on, ne sopivat maalattuja seiniä paremmin ja tuovat jokaiseen huoneeseen oman tunnelmansa.

Valinnan vaikeus on kuitenkin aina vastassa, kun on hankkimassa uusia tapetteja. Itselleni on onneksi aina käynyt niin, että se oikea on löytynyt ja kolahtanut oikein kunnolla. Myös puolison kanssa ovat valinnat sujuneet sopuisasti yhteisymmärryksessä.  Yhdessähän niitä tapetteja täällä tuijotellaankin!  Emme ole merkkiuskollisia, mutta jostain syystä useimmat kotimme tapetit ovat löytyneet Boråsin mallistoista ja kotikaupungin myymälästä.

Pieni eteinen oli toiseksi viimeinen huone, jota emme olleet vielä itse tapetoineet.(Olohuone on se viimeinen, mutta siellä on vielä kohtuullisen siistit tapetit. Lisäksi olohuoneen remontti vaatii vähän enemmän kuin tapetointia, joten se joutuu vielä odottamaan vuoroaan.)  Eteisen vanhat valkoiset tapetit olivat jo elämää nähneet ja rispaantuneetkin monin paikoin. Olin etukäteen miettinyt sinne jotain reipasta ja värikästä kukkakuosia, mutta tämän tapetin nähtyämme valinta oli selvä.  Eteinen tapetoitiin puolitoista vuotta sitten, ja edelleen jaksan ihastella seinien upeita kuvioita joka päivä.

Kuistini lisäksi alakertaan rakennettiin kaksi uutta huonetta kotimme laajennuksen yhteydessä reilut neljä vuotta sitten.  Niinpä uusiin huoneisiin sopivatkin hieman modernimmat kuviot. Ihan uutena ei seiniä kannattanut tapetoida, koska niissä tapahtuu elämistä, joka voi pahimmassa tapauksessa halkaista tapetin. Tapetointipuuhiin päästiin sitten aikanaan. Teini-ikäisen kuopuksen huoneeseen laitettiin tapetti vain yhdelle seinälle, muut maalattiin. Hän ei halunnut kirkkaita värejä, mutta kuviot kelpasivat. Kiva retrohenkinen tapetti valittiin yhdessä.

Viereinen pikkukamari toimii nykyään vierashuoneena ja sinne liimattiin viime kesänä samansävyinen, mutta romanttisempi lehtikuvioinen tapetti.  Itse asiassa huone on ollut makuuhuoneenamme jo useita viikkoja, koska varsinaisen makuuhuoneemme remontti on viivästynyt.  Näin olen saanut nauttia näistäkin uusista kauniista tapeteista joka ilta ja aamu! Toivottavasti pian pääsemme kuitenkin muuttamaan isompaan omaan makuuhuoneeseemme ja laittamaan tavarat paikoilleen.

Makuuhuoneessamme on jo tapetoitu, vaikka lattiahommat ovat vähän vielä levällään. Kolmelle seinälle laitettiin runsaskuvioinen, mutta sävyiltään hyvin vaalea tapetti.

Yksi ehjä seinä tapetoitiin voimakkaalla mustapohjaisella syreenitapetilla. Tykkään siitä tosi paljon! Tuoksun melkein tuntee.  

Vanhassa talossa tapetointi on aina haasteellista, koska yksikään seinä tai nurkka ei ole suora. Homma vaati kärsivällisyyttä, kuten sitä vaatii myös vanhojen tapettien poisto. Olen tapetoinut jonkin verran, mutta useinmiten sen työn tekee puoliso.  Itse olen samaan aikaan uudistanut huonekaluja maalaamalla niitä.  Ja minun hommiani on tietenkin tavaroiden järjestäminen takaisin paikoilleen remontin jälkeen.

Joskus pienikin pala tapettia voi piristää kovasti. Meillä vessan seinät on kaakeloitu yhtä kapeaa kaappien vieressä olevaa seinää lukuunottamatta. Kaakelit ovat alkuperäiset ja eivät aivan oman maun mukaiset, mutta täysin ehjät ja itse asiassa ihan siedettävät, joten niiden vaihtaminen tuntuu toistaiseksi turhalta rahan- ja ajantuhlaukselta. Tapetoimme valkoisen seinäkaistaleen kaakeleihin sointuvalla ruusutapetilla ja vessan ilme muuttui heti söpömmäksi. Kaakelitkin näyttävät nyt mukavammilta!

Niin paljon kuin tapeteista tykkäänkin, niin rakkaan kuistini seinille en sellaisia kuitenkaan laita.  Näillä seinillä on ihan oma tarinansa. Ne ovat suurimmalta osaltaan ennen laajennusta olleen talon ulkoseiniä - nykyisen kuistin ulkoseinäthän ovat lähes kokonaan ikkunaa.  Karhea ulkoverhous ja kahden vanhan  ikkunan leveät reunuslistat (vanhat ikkunat jäivät kuistin sisälle!) jätettiin entiselleen, ne vain saivat päälleen valkoista maalia. Aina, kun istun täällä kirjoittamassa, kuistin seinät ovat muistuttamassa minua yhdestä vaiheesta talomme historiassa.

Kasvohoidossa

Kävin eilen hemmottelemassa itseäni kosmetologilla.  Kasvoilleni tehtiin radiofrekvenssihoito, jonka pitäisi tehdä monenlaista hyvää iholle. Ainakin ihanan rentouttava se oli.  Radiofrekvenssihoitoja tekee täällä Loviisassa hoitola nimeltä Kauneus Taina. Se on jo sisustukseltaan kaunis paikka ja kauniita ovat myös itse Taina sekä Eveliina, joka on yrityksen toinen kosmetologi. Todella mukavia ja ammattitaitoisia molemmat!

Hoito alkoi ihonpuhdistuksella ja kuorinnalla, joka sai vaikuttaa kasvoilla hetken aikaa. Sen jälkeen tehtiin varsinainen radiofrekvenssihoito. Iholle levitettiin ensin erilaisia seerumeita sen mukaan, minkä vaikutuksen mihinkin kohtaan hoidolla haluaa saavuttaa. Saman käsittelyn aikana voidaan siis täsmästi hoitaa vaikkapa poskipäiden couperosaa, kaksoisleukaa, pigmenttiläiskiä ja veltostunutta silmänympärysihoa. Jokaiselle räätälöidään oma hoito tarpeiden mukaan. 

Radiofrekvenssihoidossa kosmetologi hieroo kasvoja sileällä hoitopäällä, joka tuntuu iholla lämpimältä. Hoidossa käytetään elektromagneettista lämpöenergiaa, johon jotenkin liittyy radiotaajuus 1 MHz. Älä kysy enempää - en tiedä - mutta erittäin mukavaa ja rentouttavaa se oli! Siihen olisi voinut vaikka nukahtaa. Lopuksi kasvoille levitettiin naamio, jonka saa halutessaan viileänä tai lämpimänä. Itse valitsin virkistävän viileän. Naamion vaikuttaessa sain vielä ihanan hartia- ja päähieronnan, jonka jälkeen naamio poistettiin yhtenäisenä kumimaisena naamarina. 

Pyysin Tainaa ottamaan itsestäni kuvan naamio kasvoillani. Yllätyin, miten kamalalta mömmöltä naamio näyttää verrattuna siihen, miten mukavalta se tuntui!

Parhaan tuloksen aikaansaamiseksi radiofrekvenssihoitoja suositellaan ottamaan  ensin viiden hoidon sarjana ja jatkamaan sitten yksittäisiä ylläpitohoitoja parin-kolmen kuukauden välein. Hoitoon voi tarpeen mukaan yhdistää perushuoltotoimenpiteitä, kuten ihon puhdistuksen, sokeroinnin tai kulmakarvojen värjäyksen.

Välittömästi hoidon jälkeen iho tuntuu sileältä ja napakalta. Itse olen ottanut sarjahoidon viime keväänä ja jatkan nyt yksittäisiä hoitoja harvakseltaan, mutta tasaiseen tahtiin. Koen saaneeni rauhoitusta couperosaan ja muutenkin iho tuntuu virkistyneemmältä.  Ehkä ryppyjäkin on tullut vähemmän, ainakin haluan uskoa niin!

Pia ja Gudrun

Saanko esitellä: uudet ystäväni Pia ja Gudrun! Ihania värejä, luonnonmateriaaleja, mukavia ja persoonallisia malleja - kaikkea tätä ovat By Pia´s ja Gudrun Sjöden  -vaatteet. Näihin kahteen olen nyt kerta kaikkiaan hurahtanut! Kalliiksihan tämä ystävyys välillä tulee, mutta toisaalta laatu on erinomainen ja mallistot ajattomia. Jos siis malttaa olla jatkuvasti kurkkimatta uutuuksia...

By Pia´s -merkin pellavavaatteisiin törmäsin Facebookissa viime keväänä ja ihastuin heti. Surffailin verkkokaupassa useaan otteeseen ja löysin paitsi Suomessa valmistettuja upeita pellavavaatteita, myös houkuttelevan valikoiman niitä täydentäviä asusteita - mm. huiveja, koruja ja ohuita aluspaitoja. Varsinaiset pellavavaatteet ovat siis Pian omaa designia, kun taas asusteet ovat tuontitavaraa. Asusteet sopivat pellavavaatteiden tyyliin ja laadukkaita tuntuvat olevan nekin.

Pian pellavamalliston rungon muodostavat tunikat, joita on useita eri malleja. Pellavakankaan värit vaihtelevat vähän sesongin mukaan, mutta tietyt perusvärit taitavat pysyä mukana koko ajan. Kuvissa on tummansininen pellavatunika ja sen alla lyhythihainen pitsipaita silkkiä ja puuvillaa. Alaosana on Peter Hahnilta viime talvena tilatut kapeat housut. Sorjasäärisemmät voisivat toki käyttää tätä tunikaa lyhyenä mekkonakin. Seuraavaksi haaveilen Pian pellavapaidasta, mutta se hankinta saa vielä vähän odottaa.

Gudrunin vaatteita olen ihaillut netissä varmaan jo pari-kolme vuotta, mutta ensimmäisen ostoksen tein vasta viime keväänä, kun Helsinkiin avautui Suomen ensimmäinen Gudrun-myymälä. Siellä käynnin jälkeen on helpompi tehdä ostoksia verkkokaupastakin. Toki aina Hesassa käydessä myymälässä täytyy pistäytyä!

Gudrunin vaatteet ovat erityisen mukavia, ne eivät kiristä eivätkä purista ja mallit sopivat hyvin myös meikäläisen kokoiselle. Mekkoja, paitoja, hameita ja housuja voi halutessaan kerrostaa päällekkäin ja herkullisia värejä on paljon. Mallistoja on useita, kansanomaisista kirjonnoista perusraitaiseen ekotrikooseen. Kuvissa on Gudrunin neuletakki, joka sopii pellavatunikan kaveriksi lämmittämään syyskeleihin. Takissa on pyöristetyt helmat, mikä tekee siitä kivasti jakkumaisen, ja söpö pallokuosi. Samaa mallia saa myös yksivärisenä ilman palloja. Neule on tiivistä, mutta aika ohutta - vaikka onkin 100% villaa - eli se ei ole sisälläkään liian kuuma.  Ihana villatakki!

Loppuun vielä päivän asu ylläni - tai paremminkin menneen viikon asu, sillä tätä kirjoittaessani on jo lauantai-ilta ja olen painellut tänään verkkareissa koko päivän kotiaskareita tehden. 

Mukavaa viikonloppua!

Margareta, osa II

Siinä se nyt nukkuu sohvatyynyllä! Kissarintamalta kuuluu siis iloisia uutisia: saimme Maggiksen kotiin kuukauden karkureissun jälkeen. Tarkemmin sanottuna viime tiistai-iltana mies löysi sen iltapimeällä läheisestä metsästä.

Edellinen kissakirjoitukseni päättyi pessimistisiin tunnelmiin. Olin varma, että takaisin emme kissaamme enää saa. Onneksi kävi toisin!

Olimme levittäneet karkulaisesta ilmoituksia, joiden seurauksena aloimme saada yhteydenottoja yli kolme viikkoa katoamisen jälkeen.  Aika moni oli nähnyt Maggiksen näköisen kissan sen entisen kodin lähettyvillä. Havainnoista innostuneina teimme taas useita etsintäreissuja, kunnes tiistai-iltana tärppäsi. 

Jälleennäkeminen oli yhtä riemukas kuin ennenkin! Kotona maistui ruoka ja uni: kissa veteli sikeitä tiistai-illasta torstaiaamuun käyden välillä muutaman kerran syömässä ja hiekkalaatikolla. Torstaiaamuna eli siis tänään se halusi ulos samalla, kun lähdimme kouluun - ja iloksemme kuopus toi kotimatkalla kissan takaisin. Siellä samassa metsikössä se oli taas ollut.

Voi, kun tietäsi, mitä tämän pienen karvapallon päässä liikkuu! Olisi myös kiva tietää, missä se oikein on ollut viimeisen kuukauden aikana. Laihtunut se ei ainakaan ollut, vaikka kovasti söikin. Ehkä meillä vain on paremmat sapuskat! Toivon, että sen reviiri siirtyisi pikku hiljaa lähemmäksi kotiamme. Ehkä viikonloppuna ehdimme haravoimaan yhdessä. Silloin Maggiskin voisi hetken viihtyä pihallamme ja alkaa tuntea sen omakseen. Tai sitten ei. Aika näyttää. Kotona on nyt kuitenkin ihan toisenlainen tunnelma, kun on kissa talossa. Ei sitä osaa selittää, se vain on!

Kannuja

Keittiössä tulee oleskeltua aika paljon, vaikka ei mikään himokokkaaja olisikaan. Minä en todellakaan ole sellainen. Toisaalta leipomiseen suhteeni onkin ihan erilainen eli tykkään taikinahommista.  Joka päivä on kuitenkin syötävä jotain ja perheellekin on tarjottava purtavaa. Onnekseni mies kokkaa meillä mielellään ja usein! Minun osakseni jää - leipomisen ja siivouksen lisäksi - keittiön somistaminen sellaiseksi, että myös silmänruokaa riittää. Tykkään kovasti kannuista ja nehän jos mitkä sopivat keittiöön. Tykkään myös väreistä - keittiömme väri on vihreä.

En ole mikään varsinainen keräilijä, mutta jotain kaunista on aina välillä pakko ostaa, kun sellaiseen törmää. Minulle ei ole väliä, löytyykö kaunis kannu lähikaupasta, tarjoushallista vai hienosta sisustuspuodista - kiva ulkonäkö ja sopivuus juuri omaan kotiin ratkaisevat! Kannut ovat rivissä korkean kaapin päällä, tiivistämällä sinne ehkä mahtuisi vielä yksi - jos sopivan ihana tulee vastaan! Pari erityylistä, mutta erittäin kaunista kannua on päässyt paraatipaikalle astiakaappien väliselle avohyllylle.