Heipparallaa! Tosi pitkä tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Tämä alkuvuosi on ollut vähän sellaista matalalentoa, paljon töitä ja flunssailua - voimatkin välillä aika vähissä. Eipä siis ole ollut paljon kerrottavaa, ei ainakaan mitään ihanaa ja iloista. Nyt synkkyys sikseen ja blogiarkiston uumenista löytyneeseen keskeneräiseen postaukseen viime kesältä. Tämä siis jäi julkaisematta Itä-Suomen kierrokseltamme.
Parikkalan patsaspuisto mainostaa olevansa aina auki, ja niinhän se onkin, koska kaikki patsaat sijaitsevat ulkona. ITE -taiteilija Veijo Rönkkönen loi noin 50 vuoden aikana yli 550 toinen toistaan omaperäisempiä betonihahmoja, joita voi siis ihailla (tai kauhistella) upean, hieman villiintyneen puutarhan keskellä.
Rönkkönen oli nuorempana pidättyväinen ihminen, joka ei uskaltanut lähteä matkustelemaan. Patsaiden tekeminen oli hänen tapansa kommunikoida ulkomaailman kanssa. Vanhetessaan hänestä kuitenkin kuoriutui ystävällinen ja huumorintajuinen persoona. Rönkkönen oli ajatellut, että kun aika hänestä jättää, niin patsaat saavat hiljalleen peittyä kasveihin ja kadota vuosien saatossa. Toisin kuitenkin kävi. Rönkkösen kuoltua 2010 puistolle perustettiin kannatusyhditys, joka huolehtii patsaista ja puutarhasta. Ainoastaan joogatarha, jossa on 256 joogaajahahmoa eri asanoissa, on jätetty luonnon armoille taiteilijan ajatusten mukaisesti. Joogatarhan näet ensimmäisessä kuvassa.
Mielestäni patsaat tekohamapaineen olivat ihanan kamalia. Tavallaan tosi kömpelöitä, mutta silti ilmeikkäitä ja puhutteleviakin. Saavat takuuvarmasti hymyn kävijän huulille. Kannattaa käydä, jos ajelee sielläpäin.
Parikkalan patsaspuisto mainostaa olevansa aina auki, ja niinhän se onkin, koska kaikki patsaat sijaitsevat ulkona. ITE -taiteilija Veijo Rönkkönen loi noin 50 vuoden aikana yli 550 toinen toistaan omaperäisempiä betonihahmoja, joita voi siis ihailla (tai kauhistella) upean, hieman villiintyneen puutarhan keskellä.
Rönkkönen oli nuorempana pidättyväinen ihminen, joka ei uskaltanut lähteä matkustelemaan. Patsaiden tekeminen oli hänen tapansa kommunikoida ulkomaailman kanssa. Vanhetessaan hänestä kuitenkin kuoriutui ystävällinen ja huumorintajuinen persoona. Rönkkönen oli ajatellut, että kun aika hänestä jättää, niin patsaat saavat hiljalleen peittyä kasveihin ja kadota vuosien saatossa. Toisin kuitenkin kävi. Rönkkösen kuoltua 2010 puistolle perustettiin kannatusyhditys, joka huolehtii patsaista ja puutarhasta. Ainoastaan joogatarha, jossa on 256 joogaajahahmoa eri asanoissa, on jätetty luonnon armoille taiteilijan ajatusten mukaisesti. Joogatarhan näet ensimmäisessä kuvassa.
Mielestäni patsaat tekohamapaineen olivat ihanan kamalia. Tavallaan tosi kömpelöitä, mutta silti ilmeikkäitä ja puhutteleviakin. Saavat takuuvarmasti hymyn kävijän huulille. Kannattaa käydä, jos ajelee sielläpäin.
