tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!



Kuistikahvila hiljenee hetkeksi joulun viettoon.
Toivotan Teille, rakkaat lukijani, 
Ihanaa, Kaunista, Hyvää ja Makoisaa sekä 
Rauhallista Joulua! 
Kiitos kuluneesta syksystä ja 
kannustavasta palautteestanne,
joka on kantanut minua 
blogini alkutaipaleella!












































maanantai 23. joulukuuta 2013

Piparkakkutaloja

Piparkakkutalohanke laajenikin piparkakkukyläksi. Torni ja neljä taloa, mutta pieniä kaikki. Työnjako oli seuraava: puoliso piirsi kaavat, minä leivoin ja paistoin, puoliso liimasi talot ja minä koristelin. Siivouspäivästä tulikin sokerikuorrutus- ja karkkipäivä, mutta sain minä tarpeelliset siivottuakin. Mukavaa vaihtelua kaiken sen sokerimössön keskeltä välillä imuroida ja pyyhkiä pölyjä. Keittiön siivous tosin jäi iltaan - arvatkaapa, kuka siellä nyt pesee lattiaa!



























lauantai 21. joulukuuta 2013

Juustosarvet

Pitkästä aikaa ehdin kuistikahvilaan! Lukukauden lopun työkiireet loppuivat ja on aika huokaista syvään. Energia on aika vähissä, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta, joten hirmuisia ponnisteluja en joulun valmistelun eteen tee. Jotain on kuitenkin kiva tehdä ja tänään innostuin leipomisesta. Yle Puheesta tuli muuten samalla tosi hyviä ohjelmia!

Leivoin äsken taatelikakun ja juustosarvia. Taatelikakku on perinteinen joulukakku, todella helppo tehdä, herkullinen ja hyvin säilyvä. Sen reseptiä en kuitenkaan nyt laita tänne. Luulen, että useimmilla teistä on oma taatelikakkureseptinne, joka onnistuu aina. Jos joku kuitenkin haluaa minun reseptini (olen sen joskus saanut  ystävältäni), niin laittakoon viestiä - resepti ilmestyy tänne pikapikaa!

Sitten juustosarviin, jotka ovat vuosia olleet perhejuhliemme kahvipöydän suosikkisuolaiset. Reseptin olen joskus leikannut - muistaakseni - Hanna Tädin vehnäjauhojen mainoslehtisestä. Reseptissä nimittäin mainitaan juuri nämä jauhot, mutta en kyllä muista, milloin olisin niitä viimeksi  nähnyt kaupassa.




Juustosarvet

3½  dl vehnäjauhoja
2 dl juustoraastetta
2½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
50 g voita tai margariinia
2 dl kermaviiliä





Sekoita kulhossa kuivat aineet ja pehmeä rasva. Lisää kermaviili.




Jaa taikina kahteen osaan. Kaaviloi puolikas taikina pyöryläksi, jaa se 8 osaan, pane täytettä ja kierrä sarviksi. Täytteenä voit käyttää mitä haluat, esim. sinihomejuustoa, fetaa, kinkku- tai meetwurstisuikaleita. Alkuperäisen ohjeen täytteenä on 3 rkl kermaviiliä ja 7 rkl juustoraastetta sekoitettuna keskenään.  Täytettä ei kannata laittaa kovin paljon, ettei se pursua paistettaessa. Voit myös muunnella sarvien makua käyttämälläsi juustolla.












Taikina on aika tahmaista eli jauhoja kannattaa käyttää kunnolla kaulimisen apuna. 
Sarvet voidellaan munalla ja paistetaan 225° / 8-10 minuuttia. Omalla uunillani aika on lähempänä kahdeksaa kuin kymmentä minuuttia. Päälle voi halutessaan ripotella vaikka sesamin- tai unikonsiemeniä. Jos teet sarvia erilaisilla täytteillä, voit eri siemenillä "merkitä" eri täytteet.

Juustosarvet ovat parhaita uunituoreina, hiukan lämpiminä. Juhlia varten ne voi hyvin tehdä etukäteen ja pakastaa heti jäähtymisen jälkeen. Näin sarvet säilyvät pehmeinä. Sulatuksen jälkeen niitä voi lämmittää kevyesti mikrossa, mutta ne maistuvat kyllä huoneenlämpöisinäkin.

Makoisia joulupuuhia! Minä haluaisin tehdä vielä jouluksi piparkakkutalon, mutta saapa nähdä, mihin aika ja energia riittää. 


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kortteja

Korttien askartelu on kivaa puuhaa. Valitettavasti vain usein kiireessä on pakko turvautua kaupan tarjontaan. Onneksi kauniita kortteja löytyy kaupoistakin. Joulukortteihin haluan kuitenkin ehdottomasti vähän persoonallisemman otteen. Yleensä olemme valinneet siihen kuvan lapsista, koko perheestä, lemmikistä tai jostain muusta kivasta jutusta, joka kertoo sukulaisille hiukan meidän elämästämme kuluneen vuoden aikana.

Nykyään ei ole pakko leikkailla ja liimailla kuvia konkreettisesti, netistähän voi tilata omista kuvista kortteja - ja kaikkea muutakin mahdollista. Ihan hienon näköisiäkin löytää, jos vain jaksaa vähän surffailla eri sivuilla. Käsin tehty on tietysti aina arvokas, mutta usein aikatauluni ei  siihen jousta, sillä lähetän useita kymmeniä joulukortteja. Itselläni lisäksi juuri joulunalusaika on töissä tosi kiireistä, enkä koskaan tajua aloittaa korttien tekoa ajoissa.

Valokuvakorttien tilaamisessa voi tekniikka tulla joskus vastaan. Itselleni kävi niin, että tein iPhotossa hienon joulukortin (sieltä saa muuten tosi upeita ja laadukkaita kortteja), mutta liian vanha MacBookini ei enää sallinut niitä päivityksiä, joita tilauksen tekeminen olisi vaatinut. Kaikkea yritin ja siihen tuhraantui yksi päivä. Kyllä harmitti, sillä vielä elokuussa kuopuksen rippikiitoskorttien tilaaminen onnistui hienosti. Läppärini on muuten edelleen täysin kunnossa ja toimii hyvin! Joulukorttimme ovat tällä hetkellä postissa - mutta vasta tulossa Smartphoto -nettikaupasta meille päin. Eivät siis ehtineet halvempaan postitukseen, toivottavasti kalliimmalla hinnalla kuitenkin jouluksi perille!

Eilinen lauantai oli varsinainen masennuspäivä. Yritin helpottaa oloani Me Naisilla ja suklaalla. Suklaan syönti masennukseen on kuitenkin kaksipiippuinen juttu. Piristyykö siitä sitten, jos lihoo ja kolestroli nousee? Ihanalta Geisha kuitenkin maistui!

Onneksi illaksi oli liput Vuokko Hovatan ja UMOn konserttiin Kotkan kirkkoon. Upea konsertti! Vuokon ääni on yhtä kaunis kuin hän itse ja big bänd -sovitukset moderneja ja virtuoosimaisia. Osaisinpa laulaa yhtä kauniisti!

Konsertin jälkeen päätin vielä askarrella pakettikortteja, vaikka oli jo aika myöhä. Pakettikortit teen nimittäin aina itse, ihan omin kätösin. Nopein ja helpoin tapani on leikata lahjapaperista palanen tai vaikka kuvio, jos siinä on joku sopivan kokoinen, ja liimata se pienelle pahville. Näin saa lahjan kääreeseen varmasti sointuvan kortin. Tällä kertaa minulla oli varastossa viime viikolla Tiimarista ostamiani tarvikkeita ja tein kortit niistä.

Kaivoin muovikassista valkoisia ja vihreitä kartonkikortteja, Designe Paper -lehtiön ja muutamia tarrakiinnitteisiä ruusukkeita ja enkeleitä sekä puutähtiä. Kivaa jälkeä syntyi helposti ja nopeasti - näiden kolmentoista kortin tekoon meni noin tunti. Pakettikortit taitavat kyllä mennä yleensä roskiin, joten ei niihin ihan sydänvertaan kannata vuodattaa. Saattaahan tosin joku tällaisen säästääkin, varsinkin jos tekstaan siihen vielä käsin jotain kivaa ja kaunista. Annan vain muutamia joululahjoja ja niiden pakettien päälle en kyllä liimaa kaupasta ostettua tarralappua.




























Juu, näit ihan oikein, kynttilämansetteja on vain kolme! Ostin tässä aiemmin syksyllä nämä kauniit mansetit toista kynttilänjalkaa varten, mutta adventtikynttelikkö päätyikin nyt käyttöön. Seuraavalla Porvoon käynnillä yritän muistaa hankkia yhden lisää.

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa! Kuistin ikkunoista näkyy kaunis lumisade.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Piparkakun tuoksua

Jäkäläiset omenapuunoksat ovat sen verran hienoja, että väsäsin vielä yhden teoksen kuistia koristamaan. Leivoin pienen erän piparkakkuja ja niistä, vihreästä hamppunarusta sekä vanhoista itsetehdyistä kangassydämistä syntyi tämä tuoksuva ja maanläheinen mobile. Ripustin sen kuistin ja kirjastohuoneen väliseen ikkunaan, joka on siis alun perin ollut ulkoikkuna, mutta jäi kuistia rakennettaessa talon sisälle.  Jostain syystä tänä vuonna en kaipaa kimallusta, vaan enemmän "maadoitusta". Antavathan nuo luonnonmateriaalit kivaa kontrastia yleisilmeeltään vaalealle huoneelle. Kesäaikana sitten haluan taas korostaa sitä vaaleutta.




Mobilesta oli tosi vaikea ottaa minun taidoillani hyvää kuvaa, koska se on ikkunassa, joka heijastaa kaiken. Toisaalta on kiva, kun koriste näkyy myös toiseen huoneeseen.  Pohdinnassa on vielä se, pitäisikö piparkakkuja kuitenkin koristella valkoisella kuorrutteella.  Ovatko ne vähän synkkiä näin? Mitäs mieltä olette?  Itse ole kahden vaiheilla.  Tuoksu on joka tapauksessa ihana!










Ihan kaikkia ylimääräisiä piparkakkuja emme popsineet parempiin suihin. Jätin muutaman odottamaan. Toinen oksanpätkäkin odottelee uutta inspiraatiota. Ehkä pian ripustan myös keittiön ikkunaan piparkakkuja, tällä kertaa sydämiä.  Kuorrutteella tai ilman. Tai sitten jotain ihan muuta!  Kaunis enkelikivi on matkamuisto Puolasta.




perjantai 6. joulukuuta 2013

Kauneusjuttuja

Ihonhoito- ja meikkiasioista en ole vielä kirjoitellutkaan, paitsi sen yhden kasvohoitokokemuksen verran lokakuussa. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi linnan juhlia katsellessa sopiikin pohtia hieman meidän Suomi-neitojen ihonhoitoa  - mieluiten vielä suomalaisilla tuotteilla.

Jokaisella naisella on omat luottotuotteensa, joissa on helppo pitäytyä, eikä kiireisellä kauppareissullakaan tarvitse silloin paljon päätään vaivata. Iän myötä ihon tarpeet kuitenkin muuttuvat ja uusia tuotteitakin tulee markkinoille jatkuvasti.

Mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle, mutta esittelen tässä kuitenkin muutamia hyväksi toteamiani tuotteita. Ehkä saat niistä jotain vinkkiä itsellesikin.

En ole mennyt koskaan meikit naamassa nukkumaan! Puhdistukseen käytän Lumenen hellävaraista puhdistusemulsiota. Ihoni on herkkä ja couperosakin vaivaa, joten voimakkaita ja runsaasti hajustettuja tuotteita en voi käyttää. Aamulla ritttää pyyhkäisy saman sarjan kasvovedellä. Nämä laadukkaat kotimaiset ihonpuhdistusaineet ostan kätevästi lähimarketin kosmetiikkahyllystä.




Alkusyksyllä löysin Lumenen Time Freeze -seerumin ja silmänympärysvoiteen. Ihanat tuotteet!  Ja ne toimivat, ihan oikeasti! Iho napakoituu hetken kuluttua siitä, kun seerumi on levitetty kasvoille ja silmänympärysvoide taputeltu aamuväsyneiden silmien ympärille. Uskomatonta, mutta totta! Seerumi ei  ärsytä herkkää ihoani eikä lisää punoitusta. Hintakin on kohtuullinen, ainakin ulkomaisiin vastaaviin tuotteisiin verrattuna. Seerumia en saa ihan lähikaupan valikoimista, mutta isommat marketit sitä kuitenkin myyvät.




Niin suomalaista kuin haluankin suosia, niin mieluisimmat kosteusvoiteeni ovat tuontitavaraa. Tällä hetkellä suosikkeinani ovat vuorotellen käytössä Dr Hauschkan Ruusuvoide, jota voin ostaa paikallisesta luontaistuotekaupasta sekä Dermosililta tilaamani Anti-Redness Cream, jota tykkään käyttää erityisesti yövoiteena. Välillä käytän myös apteekin Aco-merkkistä herkän ihon kosteusvoidetta, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvaa, koska minulla ei ole sitä juuri tällä hetkellä.  Se on myös edullinen ja rauhoittaa punoittavaa ihoani hyvin. Aco on ohuempaa kuin Dermosilin voide, jota siis käytän mielummin näin talviaikaan.




Ja sitten todellinen löytö muutaman viikon takaa: Lumenen CC-meikkivoide, joka on paras ikinä omistamani meikkivoide. Ja olen kyllä Armaniakin Stockmannilta ostanut...

Lumenen CC-voide on kevyt ja helppo levittää sormin. Se ei tunnu meikkivoiteelta, vaan melkeinpä kuin levittäisit kosteusvoidetta. Vaalein sävy on minulle täydellinen, jippii, kun yleensä meikkivoiteet ovat liian tummia erittäin vaalealle iholleni. Vaikka voide on kevyt, se peittää silti myös couperosakohdat paremmin kuin mitkään muut ennen käyttämäni meikkivoiteet.  Ja plussana taas edullisuus ja helppo saatavuus. Suosittelen lämpimästi! Sävyjä on kolme. CC-sarjaan kuuluu myös peitevoide ja puuteri, niitä aionkin kokeilla seuraavaksi, kunhan tulevat kaupassa vastaan.




Kuvassa  meikkivoiteen kaverina on niin ikään Lumenen luomiväri Kanervamätäs. Itselleni luomivärin valinta on aina ollut vaikeaa (sen levittämisestä puhumattakaan!), eikä luomiväri kuulukaan rajaus- ja ripsivärin tavoin päivittäiseen meikkiini. Joskus sitä on kuitenkin kiva laittaa. Vaaleampi sävy on kaunis ja helppo käyttää, koska se sulautuu hyvin ihon väriin eikä erottuvia rajoja jää. Silti se antaa katseelle kivaa säihkettä ja elävyyttä olematta liian silmiinpistävä. Jos taitoja ja aikaa riittää, niin tummemmalla voi lisätä varjostuksia tai rajauksia. Nämä sävyt sopivat varmaan tosi monelle.

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa teille, ihanat Suomi-neidot!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Pikkujoulupuu

Sain tänään päähänpiston tehdä oman pikkujoulupuun kuistille. Puoliso sahasi vanhasta omenapuusta kaarnaisen oksan, joka pystytettiin isoon lasipurkkiin. Muutama pallo oksista roikkumaan ja siinähän se! Heittää muuten aika hienot varjot tuohon seinälle. 

Tänään on ensimmäisen adventin aatto. Sytytin jouluvalot ullakon ikkunoihin - siellä ne saavat loistaa loppiaiseen asti. Muuten emme ole pikkujoulua sen enempää viettäneet, vaan normaalia lauantaita lorvimisineen, kauppareissuineen ja kotihommineen.  No, aamupalaksi keitin sentään riisipuuroa.

Ostin eilen kirjakaupasta Inge Löökin ison joulukortin, jossa on kuvattuna Loviisan kirkko. Ihana kortti! Halusin heti sen nähtyäni tehdä siitä itselleni joulutaulun. Sekin sai paikan kuistin seinältä, uuden jouluomenapuun katveesta. Noissa ensimmäisissä kuvissa taulua ei näy, koska ripustin sen juuri äsken.

Tänään satoi lunta maan valkeaksi. Aika märkää se kyllä tuntuu olevan. Vaikka lumitöitä en rakastakaan, niin kaunistahan lumi on ja tuo pimeisiin päiviin valoa. Aika näyttää, kuinka pysyvää laatua lumi on.

Kivaa pikkujouluaikaa! Minä menen kohta saunaan...
















maanantai 25. marraskuuta 2013

Valkoista maalia osa II



Jos luit lokakuisen tekstin Valkoista maalia, niin tässä seuraa sille jatkoa. Esittelen kodistamme vielä muutamia juttuja, joita olemme pikkuhiljaa muuttaneet mäntyisestä valkoiseksi. Ensimmäisessä kuvassa on Ikeasta ostettu vessan peilikaappi, joka palveli aikansa petsattuna, mutta joka valkoisen maalin ja uuden vetimen ansioista sai monta vuotta raikasta lisäaikaa. Peilikuvassa näkyy myöskin Ikeasta ostettu kori, jonka niin ikään maalasin valkoiseksi. Samanlainen kori minulla on kuistin nurkassa, lähellä ulko-ovea. Siihen kerään paperikasseihin kierrätyskartongit ja -lasit.



Kun mäntypintaa oli paljon, niin siihen sopi mäntyinen valaisinkin. Eteisen rempan yhteydessä katto maalattiin valkoiseksi ja niinpä lamppukin sai kevyen hionnan ja maalikäsittelyn. Kuva siitä on tuossa alempana. Tämä keittiön yksilö vielä odottelee muutosta, mutta kyllä senkin aika tulee! Pienellä vaivalla sama lamppu sopii edelleen ja olen tosi tyytyväinen siitä, että vanhaa voi tuunata uuteen uskoon ja käyttää edelleen, eikä aina tarvitse ostaa uutta.




Valkoisina nuo eteisen vanhat krumeluurit kattopaneelitkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa!






Mäntyisen kaapin seurana meillä oli vessassa mäntyiset naulakot. Aika samanlaiset kuin viereisessä kuvassa, joka on otettu toisesta huoneesta. Nuo mäntyseinät muuten huutavat hiontaa ja maalia. Aika iso projekti tulossa, mutta ei vielä ihan lähiaikoina.







Vessaan aioimme ostaa kokonaan uudet naulakot, mutta samanlaisilla ruuvirei'illä olevia oli mahdoton löytää. Kaakeliseinään emme kuitenkaan halunneet porata monia reikiä vierekkäin. Vanhat naulakot olisi voinut toki maalata sellaisinaankin, mutta paksut puunupit olivat osoittautuneet melko epäkäytännöllisiksi pyyhkeiden ripustamisessa.

Ratkaisu löytyi pienen pähkäilyn jälkeen: vanhoista naulakoista sahattiin puunupit pois, lauta maalattiin  ja tilalle ruuvattiin kivat valkoiset metallikoukut. Voilá! Seinään kiinnitys onnistui tietenkin entisistä propuista.




Viimeisin maalausprojektimme on ollut makuuhuoneen piironki, joka vihdoin eilen sai loppusilauksen eli uudet vetimet paikoilleen. Piironki on myös aikoinaan ostettu Ikeasta ja alunperin se näytti tältä:


























Reunat ja vanhat vetimet poistettiin ja piironki hiottiin sekä maalattiin.  Se näyttää valkoisena aivan erilaiselta ja toimisi näin minimalistisenakin versiona. Ongelmana vain olisi saada laatikot auki. No, halusimme tietenkin vetimet, mutta niiden metsästämiseen meni jonkin verran aikaa. Kierros Loviisan ja Porvoon sisustuspuodeissa tuotti tulosta, kun Jokikatu 6:ssa tärppäsi ja valitsemiamme vetimiä oli kuin olikin tarpeeksi monta!








Loppuun vielä kuva kipparilta ostetusta pinnatuolista. Näistä taisin jo mainitakin edellisessä Valkoista maalia -tekstissäni. Tuoleja on neljä, joista yksi oli punainen ja loput kellertäviä. Pari vuotta sitten maalasin ne kaikki. Ihanat tuolit! Yhdellä niistä istun joka kerta, kun olen läppärilläni eli tälläkin hetkellä. 

Hyvää alkanutta viikkoa! Tänään ainakin paistoi aurinko!