Pikkujoulupuu

Sain tänään päähänpiston tehdä oman pikkujoulupuun kuistille. Puoliso sahasi vanhasta omenapuusta kaarnaisen oksan, joka pystytettiin isoon lasipurkkiin. Muutama pallo oksista roikkumaan ja siinähän se! Heittää muuten aika hienot varjot tuohon seinälle. 

Tänään on ensimmäisen adventin aatto. Sytytin jouluvalot ullakon ikkunoihin - siellä ne saavat loistaa loppiaiseen asti. Muuten emme ole pikkujoulua sen enempää viettäneet, vaan normaalia lauantaita lorvimisineen, kauppareissuineen ja kotihommineen.  No, aamupalaksi keitin sentään riisipuuroa.

Ostin eilen kirjakaupasta Inge Löökin ison joulukortin, jossa on kuvattuna Loviisan kirkko. Ihana kortti! Halusin heti sen nähtyäni tehdä siitä itselleni joulutaulun. Sekin sai paikan kuistin seinältä, uuden jouluomenapuun katveesta. Noissa ensimmäisissä kuvissa taulua ei näy, koska ripustin sen juuri äsken.

Tänään satoi lunta maan valkeaksi. Aika märkää se kyllä tuntuu olevan. Vaikka lumitöitä en rakastakaan, niin kaunistahan lumi on ja tuo pimeisiin päiviin valoa. Aika näyttää, kuinka pysyvää laatua lumi on.

Kivaa pikkujouluaikaa! Minä menen kohta saunaan...

Valkoista maalia osa II

Jos luit lokakuisen tekstin Valkoista maalia, niin tässä seuraa sille jatkoa. Esittelen kodistamme vielä muutamia juttuja, joita olemme pikkuhiljaa muuttaneet mäntyisestä valkoiseksi. Ensimmäisessä kuvassa on Ikeasta ostettu vessan peilikaappi, joka palveli aikansa petsattuna, mutta joka valkoisen maalin ja uuden vetimen ansioista sai monta vuotta raikasta lisäaikaa. Peilikuvassa näkyy myöskin Ikeasta ostettu kori, jonka niin ikään maalasin valkoiseksi. Samanlainen kori minulla on kuistin nurkassa, lähellä ulko-ovea. Siihen kerään paperikasseihin kierrätyskartongit ja -lasit.

Kun mäntypintaa oli paljon, niin siihen sopi mäntyinen valaisinkin. Eteisen rempan yhteydessä katto maalattiin valkoiseksi ja niinpä lamppukin sai kevyen hionnan ja maalikäsittelyn. Kuva siitä on tuossa alempana. Tämä keittiön yksilö vielä odottelee muutosta, mutta kyllä senkin aika tulee! Pienellä vaivalla sama lamppu sopii edelleen ja olen tosi tyytyväinen siitä, että vanhaa voi tuunata uuteen uskoon ja käyttää edelleen, eikä aina tarvitse ostaa uutta.




Valkoisina nuo eteisen vanhat krumeluurit kattopaneelitkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa!

Mäntyisen kaapin seurana meillä oli vessassa mäntyiset naulakot. Aika samanlaiset kuin viereisessä kuvassa, joka on otettu toisesta huoneesta. Nuo mäntyseinät muuten huutavat hiontaa ja maalia. Aika iso projekti tulossa, mutta ei vielä ihan lähiaikoina.







Vessaan aioimme ostaa kokonaan uudet naulakot, mutta samanlaisilla ruuvirei'illä olevia oli mahdoton löytää. Kaakeliseinään emme kuitenkaan halunneet porata monia reikiä vierekkäin. Vanhat naulakot olisi voinut toki maalata sellaisinaankin, mutta paksut puunupit olivat osoittautuneet melko epäkäytännöllisiksi pyyhkeiden ripustamisessa.

Ratkaisu löytyi pienen pähkäilyn jälkeen: vanhoista naulakoista sahattiin puunupit pois, lauta maalattiin  ja tilalle ruuvattiin kivat valkoiset metallikoukut. Voilá! Seinään kiinnitys onnistui tietenkin entisistä propuista.

Viimeisin maalausprojektimme on ollut makuuhuoneen piironki, joka vihdoin eilen sai loppusilauksen eli uudet vetimet paikoilleen. Piironki on myös aikoinaan ostettu Ikeasta ja alunperin se näytti tältä:

Reunat ja vanhat vetimet poistettiin ja piironki hiottiin sekä maalattiin.  Se näyttää valkoisena aivan erilaiselta ja toimisi näin minimalistisenakin versiona. Ongelmana vain olisi saada laatikot auki. No, halusimme tietenkin vetimet, mutta niiden metsästämiseen meni jonkin verran aikaa. Kierros Loviisan ja Porvoon sisustuspuodeissa tuotti tulosta, kun Jokikatu 6:ssa tärppäsi ja valitsemiamme vetimiä oli kuin olikin tarpeeksi monta!

Loppuun vielä kuva kipparilta ostetusta pinnatuolista. Näistä taisin jo mainitakin edellisessä Valkoista maalia -tekstissäni. Tuoleja on neljä, joista yksi oli punainen ja loput kellertäviä. Pari vuotta sitten maalasin ne kaikki. Ihanat tuolit! Yhdellä niistä istun joka kerta, kun olen läppärilläni eli tälläkin hetkellä. 

Hyvää alkanutta viikkoa! Tänään ainakin paistoi aurinko!

Kynttilöitä

Kukat maljakoissa alkavat pikkuhiljaa kuihtua, mutta kyllä olen niistä nauttinutkin! Nyt taitaakin sitten olla kynttilöiden aika. Yleensä ostan (valkoiset) peruskynttiläni marketin hyllyltä, mutta välillä on kiva satsata vähän kynttilän ulkonäköönkin. Kävin viime perjantaina Vanhassa Porvoossa kiertelemässä puoteja - itse asiassa etsin vetimiä yhteen piironkiin - ja ihania kynttilöitä löytyi ainakin Istra -nimisestä kaupasta. He myyvät Wanhan Porvoon Kynttiläpajan käsintehtyjä kynttilöitä. Ne ovat kauniisti koristeltuja, eikä hintakaan ollut paha. Itse ihastuin herkkiin hopeavalkoisiin kynttilöihin, mutta oli siellä toki muitakin värejä. Kantikkaan kynttilän sain kakkoslaatuisena vielä puoleen hintaan. Lommo kyljessä on niin huomaamaton, että eipä se ainakaan minua haittaa. Kynttilät hakevat vielä paikkaansa ja alustatkin ne tarvitsevat. Kuvia varten sytytin ne hetkeksi ihan vain paljaaltaan kaapin päälle aseteltuina. Ne ovat mielestäni niin kauniita, että ihailen itse kynttilöitä päivänvalossakin - ilman että edes sytytän niitä!

Tänne Loviisaan aukesi jälleen Maria Drockilan Joulupaja. Se on täynnä toinen toistaan upeampia kynttilöitä, mutta hinnat ovat kyllä hurjan korkeat. Vaikka hienoja ovatkin, niin en ole valmis maksamaan keskikokoisesta kynttilästä 20 -30 euroa. (Niistä munanmuotoisista en edes tykkää.) Vanhassa postissa sijaitseva myymälä on kyllä ihanan tunnelmallisesti sisustettu. Liekö kynttilöiden hintaa nostamassa myös se, että ne käärittiin ensin fiman omaan logopaperiin ja laitettiin vielä punaiseen pahviseen logokassiin. Porvoon Istrassa kynttilä kääräistiin sanomalehteen ja pakattiin ruskeaan paperikassiin. Niin, mikä sitten on kenellekin tärkeää ja mistä haluaa maksaa? Paperit ja kassit heitetään kierrätykseen, mutta itse kynttilähän on se, jota katsellaan kauemmin. Pääasia kuitenkin, että jokainen löytää oman suosikkinsa ja kukkarolleen sopivan tuotteen!

Koko puodin kierrettyäni - myyjä oli muuten todella ystävällinen - löysinkin sitten mieluisan ja Porvoon kynttilöiden tavoin herkän kauniin Utu-kynttilän. Se sattui vielä sopivasti olemaan kanta-asiakastarjouksessa, joten hintakin jäi  - liittymisen jälkeen! - kohtuulliseksi. 

En tunnustaudu erityisen kiihkeäksi jouluihmiseksi, mutta jotain pientä, kivaa ja tunnelmallista tekee mieli viritellä jo nyt.  Sydänvalot loistavat hämärinä päivinä ja pimeinä iltoina. Piparimuotit pääsivät koristeiksi leivontapäivää odottamaan. 

Tunnelmallisia kynttilähetkiä!

Lasipurkkeja

Tykkään kovasti kannuista, lyhdyistä ja leikkokukista - sen jo tiedättekin - mutta tykkään tosi paljon myös lasipurkeista. Valkoiseksi maalatun astiakaapin päällä minulla onkin kiva kokoelma lähinnä lapsuudenkodista perittyjä Riihimäen lasin Ilves-tölkkejä. En tiedä, mikä on virallinen nimi, mutta Ilves-tölkeiksi minä niitä ainakin olen aina kutsunut. Joulun aikaan saatan laittaa tölkkiin pipareita tai valosarjan, joskus ne voivat toimia kukkamaljakkoinakin, mutta enimmäkseen ne saavat olla kauniita ihan vain tyhjillään.

Uusimpana tulokkaana rivistössä on kirpparilta eurolla ostamani lasipullo. Se on kyllä ihan eri maata ja tyyliä, mutta saa olla siinä toistaiseksi rytmittämässä perinnepurkkien rintamaa. Kirppareilla käydessäni olen muuten huomannut, että ihan eurolla noita Ilves-tölkkejä ei ostetakaan. Omiani en tosin ole myymässä enkä toisaalta ole ostamassa niitä lisääkään. Euron viinipullo saa olla mukana niin kauan, kun se silmääni miellyttää!

Lasisia aarteitani ovat myös vanhempieni kaupasta perityt karkkipurkit. Molemmat muuten ihan ehjiä! Nämäkin ovat monena jouluna saaneet sisäänsä pipareita.  Muun ajan ne ovat turvassa kolhuilta, mutta silti silmänilona keittön ylähyllyllä.

Kauniit lasipurkit ovat myös hyviä pikkutavaroiden säilytyspaikkoja. Minne laittaisin tuiki tarpeelliset kynän, huulirasvan, käsivoiteen, nappikuulokkeet, terottimen ja pussillisen plektroja, jos en kauniiseen lasitölkkiin pöydälle. Lasin läpi muuten näkeekin heti, mistä tärkeät tavarat löytyvät. Avaimia varten meillä on eteisessä ihan oma lasimalja.

Ihana juhlakakku

Aiemmin jo lupailinkin kakkureseptiä, joten tässä se nyt tulee. Tämä herkullinen ja juhlava kakku on nimeltään Lakka-kermahyytelökakku ja olen ottanut reseptin Mitä tänään syötäisiin -ohjelmasta vuonna 2008. Se löytyy varmaan edelleen myös kyseisen ohjelman nettisivuilta.

Kakku on hieman työläs valmistaa, mutta ei kuitenkaan vaikea. Siinä on kolme eri valmistuvaihetta, jotka toisaalta voi ja täytyykin jakaa eri päiville. Näin kakun tekoon ei mene kerralla kovin paljon aikaa.

Valmista ensimmäisenä päivänä kakkupohja. Tämä resepti on omalta äidiltäni saatu, ja se on vaaleiden kakkupohjien aatelia. Onnistuu aina! (Voit toki käyttää muutakin kakkupohjan reseptiä, jos haluat.)

Hyvä täytekakkupohja

4 munaa
4 dl sokeria
2 dl kuumaa vettä
4 dl vehnäjäauhoja
2 rkl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää keitetty kuuma vesi ohuena nauhana samalla vatkaten.
Sekoita keskenään jauhot + leivinjauhe. Lisää siivilän läpi taikinaan lusikalla sekoittaen.
Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
Paista 175° uunin toiseksi alimmalla tasolla. Paiston loppupuolella voit peittää pinnan leivinpaperilla jos näyttää, että se ruskistuu liikaa. Teen näin yleensä joka kerta, sillä en halua pohjasta palanutta kakkua. Kakku on kypsä, kun se näyttää irtoavan vuoan reunoista.

Kuvassa yksi kakkupohja on tummempi, koska tein gluteenittoman version ja jauhotin vuoan mantelirouheella.  Muuten kakkupohja onnistui hyvin vain vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomiin. Kuvan gluteeniton kakkupohja on tehty puolikkaalla annoksella eli kahdella munalla.

Anna jäähtyneen kakkupohjan seistä vuoalla peitettynä seuraavaan päivään. Näin se ei ole liian höttöinen ja sitä on helpompi käsitellä.

Toisena päivänä leikkaa kakkupohja kolmeen osaan ja valmista täytteen hyytelö:

6 liivatelehteä
4 dl vispikermaa
1 prk (200g) Bulgarian jogurttia
1 rkl vanilliinisokeria
1/2 dl sokeria
1 dl lakkahilloa
1/2 dl sitruslikööriä (esim. Cointreau, itse käytin viimeksi Limoncelloa)
1/2 dl omenatäysmehua
Pane liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa täytteeseen tuleva kerma vaahdoksi. Sekoita keskenään jogurtti, vanilliinisokeri, sokeri, lakkahillo ja likööri. Lisää kermavaahtoon.
Kuumenna omenamehu ja sulata siihen vedestä puristetut liivatteet. Jäähdytä seosta hieman ja kaada ohuena nauhana koko ajan sekoittaen täytteen joukkoon. Pane täyte jääkaappiin 15 min jähmettymään.

Täyte ja kostutus:

2 dl lakkahilloa
1/2 dl (nyt) + 1/2 dl (huomenna) omenamehua
Leikkaa pestyn kakkuvuoan pohjalle pohjan kokoinen leivinpaperi. Kakku rakennetaan vuokaan ylösalaisin. Pane päällimmäinen kakkulevy ylösalaisin vuoan pohjalle. Levitä pinnalle lakkahilloa ja puolet täytehyytelöstä. Pane päälle seuraava kerros ja täytä samoin. Paina päälle kolmas kakkulevy ja kostuta 1/2 dl:lla omenamehua. (Itse kostutin kevyesti kaikkia kerroksia painottaen ylintä. Kuitenkin yhteensä noin puolen desin verran.) Peitä vuoka kelmulla ja pane päälle kevyt paino. Kakku saa hyytyä yön yli jääkaapissa.

Kuorruta kakku juhlapäivän aamuna kinuskilla:

2 dl vispikermaa
1 1/2 dl fariinisokeria
Keitä kattilassa kermaa ja fariinisokeria 5-10 min, kunnes kinuski sakenee. Sekoita koko ajan. Testaa tipauttamalla pisara kylmään veteen. Jos pisara jähmettyy kauniisti, eikä leviä, niin kinuski on valmista. Siirrä kattila jäähtymään.

Laske tiskialtaaseen kuumaa vettä ja upota kakkuvuoka reunoja myöten veteen muutamaksi sekunniksi. Irrota kakun reunat veitsellä ja kumoa kakku vadille kakkupaperin päälle. Poista leivinpaperi.

Reunoille:

4 dl vispikermaa

1 rkl vanilliinisokeria

1/2 dl sokeria

Kostuta kakun pinta omenamehulla ja kaada pinnalle jäähtynyt kinuski. Vaahdota reunoille tuleva kerma ja mausta sokereilla. On makuasia, haluaako kermavaahdosta noin makeaa. Itse laitan vain ruokalusikallisen verran sokeria. Kermaa voi myös käyttää pienemmän määrän, jos ei halua kovin runsaita pursotuksia. Pursota tai levitä kerma reunoille ja koristele haluamallasi tavalla.

Teimme kuorrutukset tiimityönä puolison synttäripäivän aamuna. Minä keitin kinuskit ja mies pursotti kermavaahdot. Tässä pursotus myötäilee kinuskin valumia. Itse olisin tykännyt hieman runsaammista pursotuksista, mutta hieno tästä tuli näinkin! Liivatetäytteen ansiosta kakusta tulee juhlavan korkea. Ripottelin reunoille vielä hopeakuulia.

Tämä kakku on matalampi versio (pienemmällä pohjalla tehty). Siinä on täytettä vain yhdessä välissä. Kerma on levitetty veitsellä reunoille ja siihen on ripoteltu Wienernougat crush -rouhetta. Rouheen voisi  ripotella myös kinuskin päälle. Tykkään itse enemmän tällaisista perinteisistä kotitekoisen näköisistä kakuista. Toistaiseksi en siis ole hurahtanut sokerimassakuorrutuksiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Pellava-asu

Puolison synttärijuhlia ja muitakin syksyn menoja varten olen varustautunut pellava-asulla. Kerrospukeutumista à la by Pia`s Design.  En ostaa päräyttänyt kaikkia osia kerralla, vaan hankin yhden jo kesällä, ja viimeisen eli jakun tilasin vasta pari viikkoa ennen juhlia. Nyt kokonaisuus on valmis, vaikka toki osasia voi käyttää erikseenkin ja muiden vaatteiden kanssa.

Alimmaisena on pitsireunainen silkkitoppi, jonka päällä on lyhyt sininen pellavatunika. Tunika on a-linjainen ja helma laskeutuu sivuilla kivoiksi liehukkeiksi. Tunikaa jatkaa erillinen frillahame ja asun täydentää luonnonvärinen pellavajakku.  

Juhlan kunniaksi rintaan rossi - ostettu Valenciasta  Glitter-tyyppisestä kaupasta, aitoa rihkamaa siis, mutta erittäin kaunis - ja jalkaan nilkkurit sekä kenkien sävyiset sukkikset. Mielestäni nämä pellavavaatteet ovat sen verran rouheita, että kevyitä juhla-avokkaita paremmin asuun sopivat vähän raskaammat kengät. Nämä edulliset ja ihan kivannäköiset nilkkurit löytyivät Prisman kenkäosastolta. Ne ovat myös mukavat jalassa, mikä ei ole ollenkaan väheksyttävä ominaisuus kengille!

Jakun suhteen joudun tekemään todennäköisesti pientä säätöä, koska itselleni täysin sopivaa kokoa ei ole. Pienempi oli ihan liian tiukka hihoista ja  hartioista, ja tämä suurempi osoittautui hieman liian löysäksi muuten, mutta hartiat ja hihat istuvat siinä hyvin.  Joka tapauksessa jakku on kaunis ja pienen korjauksenkin arvoinen, sillä uskon sillä olevan vielä paljon käyttöä. Mietin vielä, mitä teen. Ehkä vien sen oikean ompelijan käsittelyyn.

(Pahoittelen kuvien heikkoa ja epätasaista laatua, minulla kun ei ole kunnon kameraa. Asukuvat otan aina tietokoneellani, joten näinä pimeinä päivinä ei valo oikein tahdo riittää.)

Mukavaa loppuviikkoa!

Kukkaterapiaa

Puoliso täytti pyöreitä vuosia ja pidimme sen kunniaksi juhlat sukulaisille ja ystäville. Oli ihanaa tavata monia ihmisiä pitkästä aikaa ja istua iltaa yhdessä!  Juhlia varten tilasimme buffet-ruokailun Loviisan Keskus-Centralenista. Olimme erittäin tyytyväisiä niin ruokaan kuin itse juhlapaikkaankin. Todella tyylikäs tila, suosittelen lämpimästi, jos olet järjestämässä juhlia isommalle porukalle kuin mitä kotiisi mahtuu. 

Itselleni tämä järjestely merkitsi tietenkin helpotusta juhliin valmistautumisessa: kotia ei tarvinnut puunata tiptop -kuntoon eikä ruoanlaitosta tarvinnut stressata varsinkaan, kun vielä edellisenä iltana olimme Helsingissä kuoron keikalla. Sain kuitenkin viedä paikalle omat kakut, ja kun leipomisesta tykkään, niin kiireiseen viikkooni sain kuin sainkin mahdutettua muutaman täytekakun leipomisen.

Kakuista teen vielä oman juttunsa resepteineen, mutta ensin nautiskelemme kukista. Kotimme on nyt tulvillaan toinen toistaan ihanampia kukkakimppuja ja -asetelmia. Olen levitellyt niitä eri huoneisiin, jotta voisimme nauttia mahdollisimman paljon näistä katoavaisista koristeista. Näin ne pääsevät muutenkin paremmin oikeuksiinsa, kun olen yrittänyt valita parhaiten sopivan ympäristön kullekin kimpulle. Kuvien välityksellä pääsette tekin ihailemaan muutamia niistä.

Minä olen ehdottomasti leikkokukkaihminen - ja puolisoni juhlan siivellä saankin nyt ylenpalttista kukkaterapiaa!

Viikon asu: Sinistä!

Viikkoni on ollut kiireinen ja sama meno jatkuu lauantaihin saakka. Siksipä vain pikainen asupäivitys täytekakkupohjien paiston lomassa.

Sininen oli vuosikaudet se väri, jota vaatteissani oli ainoastaan farkuissa. Mieli ja maku näköjään muuttuvat ja kaappiini on pikkuhiljaa ilmestynyt useitakin sinisiä vaatekappaleita. Olen huomannut, että itse väriä tärkeämpää on löytää siitä se oikea, juuri itselle sopiva sävy. 

Maanantaina poimin vaatekaapistani sinisen asun. Siinä ei ole mitään äskettäin hankittua, mutta juuri tällaisena yhdistelmänä en ole näitä vaatteita ennen käyttänyt. Tämähän näyttäisi toimivan hyvin ja ennenkaikkea olen viihtynyt Täti Sinisenä oikein mainiosti!

Kukikas pusero on ensimmäinen Gudrun-vaatteeni. Ostin sen viime talvena, mutta olen käyttänyt sitä tähän mennessä tosi vähän. Sininen villatakki on myös Gudrunilta, tämän syksyn hankintoja. Alaosana tuttu luottofarkkuhameeni, ostettu viime vuonna, merkkiä Zizzi. Jaloissani on mustat ohuehkot leggarit, ihanan pehmeät villapolvisukat nilkkoihin rullattuna sekä Valenciasta viime vuonna ostetut siniset mokkakengät. Siinäpä se! Kaulaan löytyi vielä jokunen vuosi sitten ruotsinlaivan kaupasta hankittu sydänriipus Beatles-sitaatilla (Oxxo-merkkinen). Elämän tarkoitus viiteen sanaan tiivistettynä?

Mukavaa loppuviikkoa! Palailen taas paremmalla ajalla ja ehkäpä silloin olen juhlatunnelmissa...

Pientä kivaa

Joskus ihan pienikin uusi juttu piristää. Kaipailin edellisellä kerralla olohuoneen sohvalle uusia tyynyjä. Meninkin sitten seuraavana päivänä Livingroomiin ja siellä minua odotti kaunis valkoinen neulottu tyynynpäällinen. Katselin muitakin tyynyjä ja olin ihan vähällä ostaa kaveriksi toisen, vähän erilaisen. Päätin kuitenkin ensin tyytyä yhteen ja katsoa tilanteen kotona. Voisinhan aina palata myöhemmin ostamaan sen toisenkin. Tulokas istahti paikalleen sohvan nurkkaan kuin olisi siinä aina ollutkin ja vanhat Robbarista hankitut pienet vaaleat pörrötyynyt sopivat joukkoon edelleen. Uusi tyynynpäälinen on kyllä ihana! Se on Riviera Maison -mallistoa, mutta ei ollenkaan paheksu merkittömiä kavereitaan. Kaikki sulassa sovussa!  

Sohvalle voisi kasata vaikka kuinka monta ihanaa tyynyä, mutta pitää sinne sekaan mahtua istumaankin. Ainakin Rillit huurussa - sarjan ajaksi me kaikki kolme kotona asujaa yhtäaikaa. Kohtuus siis kaikessa, myös tyynyjen määrässä.

Melko uusi hankinta on myös iso valkoinen lyhty. Se löytyi Kukkameri -kaupasta ihan sattumalta, kun olin ostamassa syntymäpäiväkimppua ystävälle.  Ostin kukat aamupäivällä, ja iltapäivällä piti palata kauppaan takaisin hakemaan lyhty. Myönnän, lyhdyt ovat heikko kohtani! Ajattelin sitä aluksi ulkokäyttöön, mutta en kyllä näissä sateissa raaski noin upeaa lyhtyä liottaa. Sille löytyikin oiva paikka kuistilta.

Taannoisella Ikea-reissulla mukaan tarttui - valkoisten yöpöytien lisäksi - valosarja. Tuossa pöydällä se on odottanut inspiraatiota, joka tulikin uudistetun makuuhuoneen myötä. Lamput pääsivät sängynpäätyyn tuomaan hämyistä tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Yöksi ne kyllä täytyy sammuttaa. Olin niin innoissani lampuista, että jaoin ottamani kuvan heti Facebookissa, mutta laitan sen nyt vielä tännekin.

Edullisia lyhtyjä löytyi Tiimarista, josta ostin "ota kolme, maksa kaksi" -kampanjasta kolme söpöä valkoista pikkulyhtyä.  Tiiliskivet alle ja nyt ne loistavat keittiön ja olohuoneen ikkunoiden ulkopuolella niin sisälläolijoiden kuin ohikulkijoidenkin iloksi.

Loppuun vielä viime viikon asu. Gudrunin mustavalkoinen jakku onkin jo ensimmäisestä asukuvasta tuttu. Olen siihen tuota valkomustaa tunikaa haaveillut kaveriksi jo jonkin aikaa. Viime viikon perjantaina kävin Helsingissä Savoy-teatterissa katsomassa Katriina Honkasen esityksen Joutomiehiä. Oli muuten hieno esitys! Matkalla Kampin bussiasemalta Savoyhin piipahdin täsmäostoksella Gudrunin kaupassa. Nyt asu on yhtenäinen ja pelkkää raitaa! (Tukka voisi kyllä olla paremmin - onneksi ensi viikolla on kampaaja ja saan taas hiuksetkin ruotuun!)

Mukavaa viikkoa Sinulle!