Uudet kumisaappaat!

Nyt on ihan pakko laittaa kuvia, koska sain eilen postin tuomana Zalandosta tilaamani kumpparit. Kontiothan minulla jo on pihahommia ja muuta sellaista varten, mutta mietinnässä on ollut jo pitkään vähän kevyempien ja nätimpien kumppareiden hankinta. Sellaisten, jotka voisi vetää syksyllä vaikka joka aamu töihin lähtiessä jalkaan, töissä kun kuitenkin vaihdetaan sisäkengät. Eipä sitten tarvitsisi miettiä, tuleeko taivaalta iltapäivällä kotiin palatessa vettä tai räntää.

Vihdoin löysin ne oikeat ja olihan niihin sitten pakko vähän sijoittaa. Laatu näyttää ja tuntuu niin hyvältä, että taitaa olla kannattava sijoitus ja kumppareista tullee pitkäaikaiset ystäväni. Siinähän ne, kaukaa ei edes kumppareiksi tunnistaisi ja joo, ihanat ovat!

Ongella

Pimeänä syysiltana on kiva muistella elokuista onkireissua. Ilta-aurinko paistoi kauniisti, joten lähdin poikien mukaan vain nauttimaan ihanasta illasta ja ottamaan kuvia. Ajankohta taisi olla Anjan juhlaviikoilla. Nämä kuvat on vielä otettu kännykällä, mutta sainkin sitten muutaman päivän kuluttua synttärilahjaksi kunnon kameran. 

En ollut juurikaan miettinyt kameran hankkimista, koska puhelimellani saa aika hyviä kuvia. Siksi lahja oli aikamoinen ylläri. Aluksi kameraan perehtyminen tuntui ylivoimaiselta asialta, mutta onneksi sillä voi ottaa kuvia automaattiasetuksilla eli vain zoomaamalla ja painamalla nappia. En ole teknisistä asioista kovinkaan kiinnostunut ja kuvaamisessakin minua kiinnostaa eniten sommitelma, mutta toki olen jo nyt huomannut, kuinka paljon parempia kuvia - varsinkin maisematyyppisiä, vähän kauempaa otettuja - sillä saa. Aion kyllä aikaa myöten opetella lisääkin, asia on alkanut pikku hiljaa kiinnostaa enemmän. Onneksi ainakin kuvien lataaminen tietokoneelle on helppo homma!

Järkkärillä olisivat nämäkin kuvat tietysti tulleet parempia, mutta kyllä kännykkäotoksistakin välittyy kesäillan kauneus, tuuli ja aurinko. Naurattaa aina tuota yhtä kuvaa katsoessani isän ja pojan samanlainen asento. Ei voi erehtyä, että läheistä sukua ovat! Ai niin, kala ei napannut, mutta se ei niin kovin tärkeä juttu tuona iltana ollutkaan.

Piristystä syksyyn

Nyt, kun olen hankkinut uudet silmälasit (kuva niistä on edellisessä, Parempi mieli -postauksessa), niin vaatekaapista tekee mieli kaivaa esille kaikki mustat, valkoiset ja mustavalkoiset vaatteet. Lempeä marjapuuronpunaiseen sävytetty kausi oli jo kestänytkin kolme vuotta. Aikansa kutakin ja vaihtelu virkistää. Viihdyn tällä hetkellä oikein hyvin uudessa lookissani, johon lisään vielä ripauksen kunnon punaista, nimittäin huuliini.

Huulipuna on sellainen tuote, jota en ole aikaisemmin juurikaan käyttänyt. Nyt sitten jostain päähänpistosta maalasin huuleni kirkkaanpunaisiksi ja jätin silmämeikin pois. Vaihtelu ilmeisesti virkistää tässäkin asiassa ja ilokseni myös ympäristön palaute on ollut positiivista. Bonuksena aamutoimet sujuvat nopeammin, sillä onhan huulimeikki - rajauskynänkin kera - nopeampi sutaista kuin silmien vastaava.

Vaatekaappini uumenista löytyy yhtä ja toista - siispä olenkin toistaiseksi päättänyt rajoittaa uusien hankintaa vain todella harkittuihin juttuihin. Jotain pientä piristystä täytyy toki silloin tällöin saada. Viimeisin vaateostokseni on musta kevytuntuvatakki,  joka on aivan ihana - superkevyt, mutta silti lämmin. Sellaisen hankintaa olen harkinnut jo pitkään, mutta olen nähnyt kaupoissa vain lyhyitä pusakkamalleja. Kun vihdoin löysin pepun alle ulottuvan kevytuntuvan, niin olihan se sitten ostettava! Kuvassa takki näyttää melko muhkealta, mutta se painaa alle 400 grammaa (punnitsin keittiövaa'alla). Samalla kauppareissulla löytyi vielä kaunis kukkakippo huulirasvoille sekä upea musta muovinen kaulakoru, joka toistaiseksi on saanut roikkua peilin somisteena odottamassa sopivaa hetkeä.

Piristystä syksyyn tuovat myös kauniit kanervat pihallamme ja tietenkin kynttilöiden lempeä valo pimeässä syysillassa, niin sisällä kuin ulkona. Toivon kaunista ja kuulasta syksyä - vähän sateita, paljon väriä ja voimia arjen jaksamiseen!

Parempi mieli

Perjantain kunniaksi saa vanhakin vähän leikkiä. Löysin eilen illalla unta odotellessani InstaFramesta uusia juttuja, joita en ollut ennen huomannutkaan. Kun pari viime viikkoa on muutenkin teemanani ollut sota syysapatiaa vastaan, niin tämähän sopii siihen paremmin kun hyvin! Uni sai vähän odottaa, kun innostuin leikkimään väreillä ja teksteillä. Kiitos, Atria, mainoslauseesta, vaikka en eineksiä syökään! Kuvat heijastelevat myös uutta suhtautumistani ravitsemukseen. Ehkä kirjoitan siitä myöhemmin jotain lisää, aika näyttää. Osa kuvista on jo ollut Facessa, osa Instagramissa, mutta tässä ne ovat uusin raamein ja lausein varusteltuina. Kelpaisikohan tämä kiitollisuushaasteeksi, kun nakki napsahti ja en ole noista haasteista niin kauhean innoissani ollut?

Mielialabuustausta kuistikahvilan tapaan, pilke silmäkulmassa. Mukavaa perjantai-iltaa!