Puistossa

Lähdimme tänään iltakävelylle Kotkaan. Tiedän, että kuulostaa hassulta ajaa puoli tuntia autolla mennäkseen ulos kävelemään, mutta työviikon päätteeksi sitä  kaipasi irtiottoa - vaikka vain ihan pientä - kotiympyröistä. Lisäksi vastavalmistunut moottoritie oli Kotkaan päin vielä katsastamatta, joten olihan siinäkin syytä lähteä ajelemaan.

Kotkan kaupunki on ollut viime aikoina esillä hienojen puistojensa ansiosta, eikä suotta. Sapokassa olemme käyneetkin muutaman kerran, mutta Katariinan meripuisto oli aivan uusi tuttavuus. Olipa se hieno! Onneksi älysin ottaa kameran mukaan.

 

 

Omenapiirakkaa

Viime kerralla lupailin omenapiirakan reseptiä, joten tässä niitä tulee oikein kaksin kappalein. Molemmat reseptit ovat olleet minulla jo kauan eli ne ovat moneen kertaan testattuja ja herkullisiksi todettuja. Ensimmäisen, aikoinaan Hesarissa olleen reseptin, sain työkaverin kautta ja toisen olen poiminut vuosia sitten jostain naistenlehdestä. Jos omenapiirakan tarve iskee, niin jompaa kumpaa näistä yleensä teen. Tällä viikolla olen hemmotellut flunssaa potevaa miestäni molemmilla piirakoilla - ja vain siksi, että saisin kuvat tänne blogiin. No ei nyt ihan, kyllä minä häntä ihan oikeasti halusin vähän hemmotellakin!

 

Mummo Ankan omenapiiras on amerikkalaistyyppinen kannellinen apple pie. Virallisen maistajan (eli mieheni) mukaan se on herkullista ilman vaniljakastikettakin ja erittäin hyvää myös jääkaappikylmänä.

Mummo Ankan omenapiiras

Tee ensin täyte:
noin 1 kg happamia omenoita
1 ¾ dl hillosokeria
1 tl kanelia
1 tl muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjäauhoja

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot.
Ripottele seos tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon.

Tee sitten taikina:
4 ½ dl vehnäjäauhoja
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g voita
vajaa 1 dl kylmää vettä

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja lisää voi pieninä paloina. Murusta seos sormin.
Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä palloiksi. Kasta toinen pallo vehnäjauhoihin ja kauli leivinpaperin päällä ohueksi  levyksi, joka peittää pyöreän vuoan (halkaisija 23-24 cm) pohjan sekä reunat. Kauli toinen pala piirakan kanneksi. Leivinpaperin avulla taikinalevyt on helppo nostaa paikoilleen.

Nosta omenaviipaleet vuoan keskelle korkeaksi keoksi, voitele reunat vedellä, peitä kannella ja nipistele reunat kiinni. Voitele pinta kermalla (itse käytin maitoa, kun ei kermaa ollut) ja ripottele pinnalle hieman sokeria. Pistele haarukalla tai leikkaa pintaan höyryaukkoja.

Paista uunin alatasolla 200° /  15 min, laske lämpöä 175°  ja paista vielä noin 45 min.

 

 

Manteli-omenapiiras on varsinainen herkkupiiras. Jos tykkäät Toscakakusta, niin tykkäät varmasti tästäkin. Virallinen maistaja sekoilee sanoissaan yrittäessään kuvailla, miten hyvää se on vaniljakastikkeen kera. Ja myös ilman vaniljakastiketta. Ota siitä nyt selvää! Pääasia, että maistuu.


Manteli-omenapiiras

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 rkl sokeria
100 g voita
2 rkl vettä

Sekoita kuivat aineet. Paloittele rasva jauhoseokseen ja lisää vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
Painele taikina käsin pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Esipaista pohjaa 200° / 10 min.

Täyte:
noin 5 omenaa (itse laitoin 8, kun olivat aika pieniä)
50 g voita
1 ½ dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
3 munaa
1 tl kanelia
100 g mantelilastuja

Sekoita täytteeseen tuleva rasva ja sokeri keskenään. Lisää sitruunamehu, kaneli, munat ja mantelilastut.
Kuori ja lohko omenat, levitä piirakkapohjalle. Kaada päälle täyte.
Paista 200° / noin 30 min.
 Jos pinta näyttää ruskistuvan liikaa, peitä loppuvaiheessa leivinpaperilla.

Omenoita

Tänään oli ihana sää, lämmin ja aurinkoinen - mielelläni olin pihalla puuhailemassa. Omenat piti kerätä alta pois, jotta pääsin leikkaamaan ruohoa. Toki halusin muutenkin kerätä omenoita, hilloa ja piirakkaa varten.

Sato ei ole joka vuosi näin runsas, viime vuonna ei muistaakseni tullut juuri yhtään omenaa. Nyt niitä riittää ohikulkijoillekin tarjottavaksi. Eräs auto pysähtyi ja siellä ollut pariskunta halusi ostaa kaikki portinpielen korissa olleet omenat. Sanoin, että en myy niitä, vaan annan ilmaiseksi. Loppujen lopuksi minun oli pakko otta vastaan vitonen, jota he sitkeästi minulle tyrkyttivät.

Aika paljon on joukossa mädäntyneitä ja rupisia omenoita, mutta kyllä hyviäkin on yllin kyllin. Kaikki on kuitenkin kerättävä maasta pois. Kaadoin vahingossa melkein täyden kottikärryllisen, mutta mikäs siinä oli kerätessä uudestaan, auringon lämmössä. Aika kivan kuvankin siitä kaatuneesta kärrystä sai.

Keittelen hilloa useammassa erässä, niin se käy mielestäni helposti ja nopeasti. Eri puun omenoista hillosta tulee  eri väristä. Yhden erän maustoin muskottipähkinällä. Toiseen laitoin inkivääriä, mutta ilmeisesti en tarpeeksi, koska se ei oikein maistunut. Muuten hillo oli kyllä hyvää. Ehkä inkivääri olisi pitänyt raastaa joukkoon. Täytyy vielä kokeilla sitä. Huomenna testaan myös kardemumman. Kanelitankoja kiehui mukana joka kattilallisessa.

Toimeliaan ulkopäivän jälkeen omppuhommat jatkuivat vielä sisällä. Paistoin pojille lättyjä, niitä saivat nautiskella iltapalaksi tuoreen hillon kera. Sitten tein vielä samalla vauhdilla omenapiirakan, jonka paistumista odotellessa kirjoitan tätä. Piirakkareseptejä siis luvassa seuraavalla kerralla.

 

 

Kangaskasseja

Kangaskassit ovat kivoja ja kevyitä kesälaukkuja. Omistan niitä useita - osan olen ostanut, osa on tullut ilmaiseksi jonkun muun ostoksen kylkiäisenä. Kun ostaa vaatteita Gudrunilta, ne pakataan aina kivaan kangaskassiin. Kuosit ja värit vain vaihtelevat sesongin mukaan. Oranssin kukallisen kassin sain Lumenen meikkiostosten kaupanpäällisenä. 

Mustavalko- ja pinkkiruudulliset Marimekon kassit olen ostanut itse vuosia sitten. Joka kevät kaivan ne kaapista käyttöön. Värin voi valita päivän tai asun mukaan. Syksyllä laitan kassit pesukoneeseen ja kuivuttuaan taas kaappiin odottamaan seuraavaa kevättä.

Ohuempia kasseja käytän läpi vuoden, mutta talvella ne eivät sentään pääse käsilaukun korvikkeeksi. Kun kasseja on monta, voi yksi olla tanssi- ja toinen joogakassi, kolmas vaikka kuorokassi. Näin tanssilenkkarit, joogapeitto ja kuoronuotit voivat roikkua kasseissaan eteisen naulakossa ja harrastuksiin lähteminen sujuu jouhevammin.

Matkoilla kangaskassi on aivan ehdoton. Pieneksi kääritty ohut kassi käsilaukussa ei paina juuri mitään, mutta on ollut monta kertaa tarpeellinen ja lisäksi mukavampi ja kauniimpi kantaa kuin muovipussi.