Jos ette ole vielä täysin kyllästyneitä juttuihini Valenciasta, niin tässä lisää kuvia ja tunnelmia kaupungista ja maisemista. Ystäväkoulumme läheisyydessä on kaunis vanhanaikainen kaupunginosa mataline taloineen ja pyöreine toriaukioineen. Sen halki oli aina mukava kävellä. Välillä istahdimme jonkun pikku kahvilan terassille nauttimaan auringosta ja lepuuttamaan jalkojamme. Se oli jotenkin taianomainen paikka, melkein kuin olisi ollut sisällä koko ajan.
Kaupungin vanhaan keskustaan johtaa Serranon portti, jonka tornissa liehuu tietenkin Valencian lippu. Keskustassa on hienoja taloja, kujia ja kauppoja, paljon ihmisiä, kauniita valaisimia, aukioita, suihkulähteitä ja kirkkoja, joista kuvassa näkyvää katedraalia rakennettiin niin moneen otteeseen, että rakennuksessa näkyvät eri tyylisuunnat. Barokkiosa jää kuvassa kirkon toiselle puolelle.
Parin tunnin automatkan jälkeen jalkauduimme vuorelle, jonne kapuamisen tuskan ja hien maisemat palkitsivat. Upea ranta palmukujineen ja biitseineen oli lyhyen metro- ja ratikkamatkan päässä koululta. Kyllä tuolla kelpaisi lenkkeillä ja aika moni paikallinen niin tekikin. Nyt taisi sääkin olla parhaimmillaan siihen tarkoitukseen, kesällä kun mittari voi kivuta lähes 40 asteeseen.
Suloiset värikkäät nauharullat on kuvattu keskustassa pyöreällä sisäpihalla, jossa oli kiinteitä kauppakojuja. Niissä myytiin lähinnä mummoalushousuja, esiliinoja, pitsejä ja ompelutarvikkeita. Taitaakin olla niin, että vaikka espanjalaiset käsittääkseni ovat kovia syömään ravintoloissa, niin kyllä ruokaa tehdään paljon myös kotona. Näin uskaltaisin päätellä niistä lukuisista kojuista ja näyteikkunoista, joissa oli esiliinoja tarjolla.
Olisi muuten muutama ruokakuva näyttämättä, niin että ehkä kuitenkin ollaan vielä seuraavakin kerta Valenciassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti