Siinä se nyt nukkuu sohvatyynyllä! Kissarintamalta kuuluu siis iloisia uutisia: saimme Maggiksen kotiin kuukauden karkureissun jälkeen. Tarkemmin sanottuna viime tiistai-iltana mies löysi sen iltapimeällä läheisestä metsästä.
Edellinen kissakirjoitukseni päättyi pessimistisiin tunnelmiin. Olin varma, että takaisin emme kissaamme enää saa. Onneksi kävi toisin!
Olimme levittäneet karkulaisesta ilmoituksia, joiden seurauksena aloimme saada yhteydenottoja yli kolme viikkoa katoamisen jälkeen. Aika moni oli nähnyt Maggiksen näköisen kissan sen entisen kodin lähettyvillä. Havainnoista innostuneina teimme taas useita etsintäreissuja, kunnes tiistai-iltana tärppäsi.
Jälleennäkeminen oli yhtä riemukas kuin ennenkin! Kotona maistui ruoka ja uni: kissa veteli sikeitä tiistai-illasta torstaiaamuun käyden välillä muutaman kerran syömässä ja hiekkalaatikolla. Torstaiaamuna eli siis tänään se halusi ulos samalla, kun lähdimme kouluun - ja iloksemme kuopus toi kotimatkalla kissan takaisin. Siellä samassa metsikössä se oli taas ollut.
Voi, kun tietäsi, mitä tämän pienen karvapallon päässä liikkuu! Olisi myös kiva tietää, missä se oikein on ollut viimeisen kuukauden aikana. Laihtunut se ei ainakaan ollut, vaikka kovasti söikin. Ehkä meillä vain on paremmat sapuskat! Toivon, että sen reviiri siirtyisi pikku hiljaa lähemmäksi kotiamme. Ehkä viikonloppuna ehdimme haravoimaan yhdessä. Silloin Maggiskin voisi hetken viihtyä pihallamme ja alkaa tuntea sen omakseen. Tai sitten ei. Aika näyttää. Kotona on nyt kuitenkin ihan toisenlainen tunnelma, kun on kissa talossa. Ei sitä osaa selittää, se vain on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti