Piparkakun tuoksua

Jäkäläiset omenapuunoksat ovat sen verran hienoja, että väsäsin vielä yhden teoksen kuistia koristamaan. Leivoin pienen erän piparkakkuja ja niistä, vihreästä hamppunarusta sekä vanhoista itsetehdyistä kangassydämistä syntyi tämä tuoksuva ja maanläheinen mobile. Ripustin sen kuistin ja kirjastohuoneen väliseen ikkunaan, joka on siis alun perin ollut ulkoikkuna, mutta jäi kuistia rakennettaessa talon sisälle.  Jostain syystä tänä vuonna en kaipaa kimallusta, vaan enemmän "maadoitusta". Antavathan nuo luonnonmateriaalit kivaa kontrastia yleisilmeeltään vaalealle huoneelle. Kesäaikana sitten haluan taas korostaa sitä vaaleutta.

Mobilesta oli tosi vaikea ottaa minun taidoillani hyvää kuvaa, koska se on ikkunassa, joka heijastaa kaiken. Toisaalta on kiva, kun koriste näkyy myös toiseen huoneeseen.  Pohdinnassa on vielä se, pitäisikö piparkakkuja kuitenkin koristella valkoisella kuorrutteella.  Ovatko ne vähän synkkiä näin? Mitäs mieltä olette?  Itse ole kahden vaiheilla.  Tuoksu on joka tapauksessa ihana!

Ihan kaikkia ylimääräisiä piparkakkuja emme popsineet parempiin suihin. Jätin muutaman odottamaan. Toinen oksanpätkäkin odottelee uutta inspiraatiota. Ehkä pian ripustan myös keittiön ikkunaan piparkakkuja, tällä kertaa sydämiä.  Kuorrutteella tai ilman. Tai sitten jotain ihan muuta!  Kaunis enkelikivi on matkamuisto Puolasta.