Jonnekin nuo päivät menevät menojaan, enkä ole työ- ynnä muilta kiireiltäni ehtinyt kirjoittelemaan tänne aikoihin. Oikein harmittaa, onhan tämä blogeilu varsin mieluista puuhaa.
No niin, sitten itse asiaan. Lukiollamme kävi viime viikolla vieraita Espanjasta, Valenciasta. Ystävyytemme on muutaman vuoden takaa, ja vierailuja puolin ja toisin on tehty jo muutamia.
Päivät kuluivat enimmäkseen koulussa ja muissa aktiviteeteissa, mutta illoiksi piti keksiä ryhmän kahdelle hotellissa yöpyvälle opettajalle tekemistä. Nuoret majoittuivat loviisalaisten lukiolaisten perheissä. Loviisa on pieni kaupunki, joten ravintoloissa syöminen joka päivä viikon ajan alkaa tuntua yksitoikkoiselta, kun ruokapaikkoja ei ole kovin montaa valittavaksi. Siispä kutsuin opettajat meille yhtenä iltana syömään.
Kuten ehkä muistatte, en ole mikään kokkailun ylin ystävä, mutta päätin kuitenkin tehdä parhaani. Illan menun oli tarkoitus olla mahdollisimman suomalainen ja mahdollisimman helppo tehdä eli takuuvarmasti onnistuva. Siispä tein poronkäristystä ja jälkkäriksi korvapuusteja - leipominen kun on keittiöhommista lempilajini. Suurimman haasten minulle asetti kuitenkin aikataulu, joka oli varsin tiukka, koska ruoanlaiton ja pullanleivonnan lisäksi oli ehdittävä vielä siivota koti siihen kuosiin, että vieraille kehtasi sitä esitellä. Vajaa neljätuntinen vierähti nopeasti, kun töitten jälkeen ryntäsin kauppaan ja kävin käsiksi hommiin. Jossain vaiheessa kyllä hälytin puolison paikalle perunoita kuorimaan ja salaattia pilkkomaan.
Kuvassa valmis poronkäristys, josta tuli kuin tulikin oikein herkullista sekä omasta että vieraiden mielestä. Kehuahan voi aina, mutta kumpikin otti lisää!
Poronkäristyksen ohjeita löytää pakastelihan pussista sekä tietysti googlettamalla. Tähän käristykseen kuullotin myös pieneksi pilkottua sipulia sekä kolme porkkanaa. Lisänä tarjosin Rosamunde-perunoista tehtyä muusia, puolukkasurvosta (vain kevyesti sokeria) sekä ruisleipää ja ruissipsejä. Lisukkeena vielä vihreää salaattia, jossa mukana kirsikkatomaatteja, ananaskirsikoita ja kurkkua.
Uunituore pulla on parasta! Näistä tulikin harvinaisen pieniä ja nättejä - yleensä kun korvapuustini laajenevat paistuessaan jättikokoisiksi. Vierasvatiin valikoin tietysti ne kaikkein sievimmät yksilöt. Eipä tosin meidän perheessä ole koskaan ne rumatkaan jääneet syömättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti