Sato ei ole joka vuosi näin runsas, viime vuonna ei muistaakseni tullut juuri yhtään omenaa. Nyt niitä riittää ohikulkijoillekin tarjottavaksi. Eräs auto pysähtyi ja siellä ollut pariskunta halusi ostaa kaikki portinpielen korissa olleet omenat. Sanoin, että en myy niitä, vaan annan ilmaiseksi. Loppujen lopuksi minun oli pakko otta vastaan vitonen, jota he sitkeästi minulle tyrkyttivät.
Aika paljon on joukossa mädäntyneitä ja rupisia omenoita, mutta kyllä hyviäkin on yllin kyllin. Kaikki on kuitenkin kerättävä maasta pois. Kaadoin vahingossa melkein täyden kottikärryllisen, mutta mikäs siinä oli kerätessä uudestaan, auringon lämmössä. Aika kivan kuvankin siitä kaatuneesta kärrystä sai.
Keittelen hilloa useammassa erässä, niin se käy mielestäni helposti ja nopeasti. Eri puun omenoista hillosta tulee eri väristä. Yhden erän maustoin muskottipähkinällä. Toiseen laitoin inkivääriä, mutta ilmeisesti en tarpeeksi, koska se ei oikein maistunut. Muuten hillo oli kyllä hyvää. Ehkä inkivääri olisi pitänyt raastaa joukkoon. Täytyy vielä kokeilla sitä. Huomenna testaan myös kardemumman. Kanelitankoja kiehui mukana joka kattilallisessa.
Toimeliaan ulkopäivän jälkeen omppuhommat jatkuivat vielä sisällä. Paistoin pojille lättyjä, niitä saivat nautiskella iltapalaksi tuoreen hillon kera. Sitten tein vielä samalla vauhdilla omenapiirakan, jonka paistumista odotellessa kirjoitan tätä. Piirakkareseptejä siis luvassa seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti