Tilasimme yhdestä perhepotretista itsellemme ison canvastaulun. Hieno tuli! Teimme tilauksen netissä Gigantista ja sen sai joko postissa tai noutaa liikkeestä, jolloin lähetyskuluja ei tullut. Tuossa kaapin päällä oli ennen kahden vanhimman pojan ylppärikuvat, mutta nyt tämä taulu saa korvata nekin. Paikka on eteisessä, josta kuljen monta kertaa päivässä ohi. Kuva saa minut aina hyvälle tuulelle.
Canvastauluja tilatessa pitää huomioida se, että osa kuvasta taittuu reunaksi. Tilausta tehdessä kuvan sai asettaa pohjapiirustukseen, josta näki, mikä osa tulee menemään reunoiksi. Emme halunneet, että alkuperäinen kuva muuttuu, joten Johan teki kuvankäsittelyohjelmassa kopiointityökalulla reunoihin vähän lisää metsää. Näin saatiin myös kuvaajan signeeraus säilymään oikeassa kohdassa.
Sitten laukkuihin.
Täällä Loviisassa on yrittäjä, joka tekee Elmerelli -nimellä tosi kivoja kankaisia kukkaroita ja laukkuja. Kuoseja on paljon ja niitä tulee koko ajan lisää. Mallejakin on erilaisia. Ostin omani joskus viime syksynä ja sain henkilökohtaisen toimituksen, koska laukkumestarin tytär on oppilaani koulussa. Eikö olekin ihana kuosi! Arvatkaa vain, oliko vaikea valita monesta ihanasta?
Vähän juhlavamman pikkulaukun löysin alkukesällä Porvoosta, Jokiå design -nimisestä puodista. (Siellä oli toki paljon muutakin kivaa ja kaunista.) Tämä Risako -tuotemerkin kierrätyspitsinen laukku on mielestäni tosi söpö. Laukku on valmistettu Pietarsaaressa. Jokainen tuote on uniikki, koska materiaalina käytetään vanhoja käsin virkattuja pitsiliinoja, verhoja ja sängynpeitteitä. Laukussa on myös pitkä hihna, mutta tässä se on laukun sisällä.
Näiden nipsulukkoisten laukkujen kanssa saa olla matkoilla varovainen, koska ne on aika helppo avata - myös varkaan. Itselleni oli käydä köpelösti Wienissä taannoisella Erasmus -matkalla. Olimme metrossa ja kaksi vuolaasti espanjaa puhuvaa naista tulivat aivan liki suurta karttaa levitellen ja minulta muka neuvoa kysyen. Toinen kiinnitti huomioni karttaan ja toinen räpelsi sillä aikaa kartan suojissa laukkuani auki. Huh! Onneksi huomasin tilanteen ajoissa. Laukkuni oli jo auki, mutta puhelin ja rahapussi vielä tallella. Se oli hyvä muistutus koko meidän ryhmällemme, että varas voi oikeasti iskeä myös omalle kohdalle. Sen jälkeen pidin laukun takin sisäpuolella. Järkytyksestä toipumiseen tarvittiin cappuccino ja pala sacher-kakkua.
Kuluneet pari päivää olen heilutellut ahkerasti maalipensseliä ja en todellakaan ole sutinut valkoista. Tuloksia laitan tietysti tänne, kunhan valmista tulee... Kiva, kun olet mukana! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti