Teimme viime viikonvaihteessa pienen kotimaan reissun. Ajelimme Vaasan kautta synnyinseudulleni Veteliin Keski-Pohjanmaalle. Keskimmäinen poikamme, Kalle, asuu ja opiskelee Vaasassa. Hän on kesätöissä Mustasaaressa ulkoilmamuseon oppaana kolmen muun nuoren kanssa. Alueen nimi on Stundars ja se osoittautui varsin viehättäväksi paikaksi.
Päivä oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Ehdimme vähän kierrellä alueella ennen opastuksen alkua ja niin kuin kuvista näette, Stundars on pieni museokylä. Osa taloista on sisustettu ja niihin pääsee sisään tai ainakin kurkistamaan. Vaikka aikuisseurassa olinkin, niin huomasin, että lapsille oli myös suunniteltu tekemistä: leikkikauppa ja -navetta sekä erilaisia leikkipaikkoja pihoilla.
Opastus alkoi Kallen viulunsoitolla, joka kutsui porukan kasaan ja siitä saimme lähteä seuraamaan (kuvitteellisten) henkilöiden elämää kylässä 1900-luvun alussa. Draaman lomassa saimme kivan historiapläjäyksen, pistimme nurmella tanssiksi ja minulle povattiin korteilla.
Tarina kesti noin 40 minuuttia ja kuljetti meitä alueella eri paikkoihin. Siinä esiintyvät neljä teatterialan opiskelijaa olivat itse kirjoittaneet ja suunnitelleet opastuksen ja kierrokset ovat ti-to klo 14 ruotsiksi ja klo 15 suomeksi. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan, jos vähänkään siellä päin liikutte.
Tässä Instagramiin laittamani videonpätkä Kallen soitosta:
Tässä Instagramiin laittamani videonpätkä Kallen soitosta:
Seuraavana päivänä meillä olisi ollut aikaa kuljeskella Vaasassa, mutta kun vähän väliä satoi kaatamalla, niin aika pieneksi tämä kuljeskelu typistyi. Poikkesimme kuitenkin kivassa kahvilassa "aamu"palalla (samaan aikaan muut asiakkaat olivat siellä lounaalla) ja tarjoilijan suosittelema Brunchbowl oli kyllä paitsi ihan mahtavan näköinen niin myös tosi herkullista. Harmi, että siitä tuli vatsa sen verran täyteen, ettei raakakakkupalalle enää jäänyt tilaa. Ne näyttivät nimittäin aivan mielettömän suussasulavilta. Makuja oli ainakin minttusuklaa ja maapähkinävoi-suklaa. Oijoi! Nyt on kyllä hyvä syy palata Vaasaan ja tiedän, minne kahvilaan suunnistan: Raawkaan!
Matkalla kohti Veteliä ajelimme maisemareittejä ja poikkesimme katsastamassa Pedersören kirkon, joka on aika erikoinen piikkitorneineen, massiivisine pylväineen ja keskellä kirkkoa olevine alttareineen. Parvella on hienot urut. Ulospäin suuntautuvia espanjantorvia ei joka kirkon uruissa näekään.
Perillä Vetelissä, lapsuudenkotini alapihalla, on nykyään kaunis niitty. Kesäkuussa siinä kukkivat suloiset kissankäpälät, jotka olivat nyt vaihtuneet herkkiin kissankelloihin. Niitä oli paljon! Seuraavana päivänä saatoimme Veikko-sedän viimeiselle matkalleen. Hautajaisissa tapasin paljon sukulaisia ja muita tuttuja, joita en ollut aikoihin nähnytkään. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Itä-Suomea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti