Metsäpoluilla

Välillä, kun asfaltilla talsiminen kyllästyttää, kannattaa mennä metsään. Olematta sen kummemmin eräihminen lähimetsikköön voi helposti poiketa ja löytää sieltäkin kivoja kulkureittejä.  Itse olen ihastunut kuvauksellisen kauniisiin polkuihin ja yhtenä päivänä sellaista kulkiessani putkahti mieleeni runontapainen.  Olen pyöritellyt runoa mielessäni muutaman päivän ja muokkaillut säkeitä. Nyt tämä "voimaruno" tuntuu valmiilta. Ehkä se antaa voimia myös sinulle, mihin ikinä niitä tällä hetkellä erityisesti tarvitsetkin.


Polku

Astun polulle,

kivisille askelmille.

Näen kauniin metsän,

sammaleen ja heinän,

monta eri vihreää.

Tunnen, miten luonto hengittää.

Hengitänkö minä?

Jaksanko minä?

Uskallanko kohdata 

kaiken polun varrelta:

menneet ja tulevat,

kevyet ja painavat?

Kyllä uskallan,

kyllä jaksan!

Tulee vaikeaa ja raskasta,

mutta tästä matkasta

en voi enää kieltäytyä,

kääntyä tai vetäytyä.

 

Annan keuhkojeni täyttyä -

kautta kivien ja kantojen on varmaa,

että nyt saa harmaa 

vähitellen väistyä!