Kesäelämää

Taas sataa taivaan täydeltä, joten ei oikein tunnu kesältä, vaikka ulkona onkin ihanan vihreää. Olen tietoisesti yrittänyt olla valittamatta kurjasta säästä, sillä eihän sille todellakaan voi mitään. Nyt kyllä alkaa kärsivällisyys jo olla koetuksella: kesäkuu on lopussa ja istun kotona kahdet villasukat jalassa ja fleecepaita päälläni! En ole mikään auringonpalvoja enkä hirmuisen helteenkään suuri ystävä, mutta yksi kesän suurimmista pienistä nautinnoistani on se, että ulko-ovea voi pitää koko päivän auki ja kulkea sisältä ulos samoissa vaatteissa, siis t-paidassa ja hameessa, avojaloin.

Jos säästä ei tunnista kesää, niin siitä sitten ainakin, että muutamia kesävieraita piipahtelee luonamme. Katja ja Lasse kävivät Siri-koiran kanssa ja voi kuinka mukavaa olikaan rupatella ihan naamatusten eikä vain naamkirjan välityksellä! Sain viedä Sirin lenkille ja meillä oli oikein mukava metsäpolkukierros kaksistaan.  Siri on liikkuvainen neiti, kuvakin onnistui vasta avustajan rapsutellessa leuan alta.

Saimme tuliaisiksi ihanan yrttiamppelin, josta riittää naposteltavaa pitkäksi aikaa. Siinä on sitruunamelissaa, rucolaa, basilikaa ja suolalehtiä. Kaikkia jo maistettu!

Kahvipöydässä vieraamme saivat - mitäs muutakaan kuin porkkanakakkua!  Tällä kertaa tein kakun pyöreään vuokaan ja päälle kuorrutetta yhden annoksen.  Seuraavat vieraat piipahtivat tänään - keskimmäisen pojan tyttöystävän vanhemmat - ja heille tarjosin vastaleivottuja sämpylöitä juuston, rucolan ja suolalehtien kera sekä tietenkin sitruunamelissalla koristeltua porkkanakakkua.  Jokohan kohta alkaa olla porkkanakakkukiintiö vähäksi aikaa täynnä?