Kevät on töissäni niin kiireistä aikaa, että ennen kesälomia en paljonkaan jaksa enkä ehdi puuhastella pihalla. Loman alkaessa olen tavallisesti niin poikki, että silloinkaan en ensimmäiseksi tartu kuokkaan ja multasäkkiin. Nyt, kun elpymistä on jo tapahtunut, on aikaa ja voimia kurkistella pihaakin tarkemmin. Puutarhanhoidon hienouksista en tiedä juuri mitään, mutta teen sitä, mikä hyvältä ja järkevältä tuntuu, rennolla otteella.
Vanha rottinkisohva on ollut monena vuonna kukkasohvana portinpielessämme. Nyt laitoin samaan paikkaan vanhat korrikärryt. Puoliso hakkasi pohjaan reikiä ja minä istutin kukat. Ihan hauska siitä tuli, vaikka kärryt eivät peitäkään kaivoa yhtä hyvin kuin sohva. Nyt vain tarvittaisiin aurinkoisia päiviä, että kukat jaksaisivat kukoistaa!
Tiedän, että on olemassa ohjeita siitä, milloin puista saa sahata oksia, mutta minä sahailen kesäisin, koska silloin minulla on parhaiten aikaa. Oma ohjeeni on se, että kun joku oksa alkaa joko varjostaa liikaa (esim. marjapuskaa) tai roikkua liian alhaalla (haitaten kulkua) tai näyttää kuolleellta, niin poikki vaan kalenteriin katsomatta. Eilen oli kaunis ilma pitkästä aikaa, joten pidin pihallamme kunnon sahaussessiot. Aika iso kasa oksia kertyikin, mukana toki myös monta väärään paikkaan kasvanutta puunalkua.
Aktiivisuusrannekkeen myötä ruohonleikkuu ja muut pihahommat tuntuvat yllättäen aikaisempaa mielekkäämmiltä, kun näkee niiden kerryttämät askelmäärät. Ahkerina pihapäivinä ei tarvitse enää illalla lähteä lenkille.
Eilen ja tänään olen lannoittanut ja putsannut kukkapenkkejä mottonani parempi myöhään, kuin ei silloinkaan. Kaikkeahan voisi laittaa paremmaksi ja hienommaksi, mutta toisaalta tällaiseen vanhaan taloon sopii mielestäni pihapiiri, joka ei olekaan ihan tip top. Tuo taisi olla kyllä laiskan puutarhurin selitys! Totta on kuitenkin se, että jos pihan joka nurkka ei ole viimeistelty, sieltä voi löytyä makoisia pikku yllätyksiä:
Ihanaa kesäistä viikonloppua! Toivottavasti tulee riippukeinukelit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti