Synnyinseudulla

Tänä kesänä olen käynyt entisellä kotipaikkakunnallani, Keski-Pohjanmaalla sijaitsevassa Vetelissä, peräti kaksi kertaa. Siellä asuvat paitsi vanhempani niin myös joukko sukulaisia ja tuttavia, joita on aina mukava tavata. Vetelissä käydessä tulee usein käytyä myös kirkolla ja hautausmaalla "moikkaamassa" isovanhempia ja muutamia muitakin.

Kesäisenä iltana siellä oli tosi kaunista ja vihreää. Vetelin kirkko on äskettäin entisöity, joten sekin oli komea näky ilta-auringossa. Tämä kirkkomaa tuo myös mieleeni nuoruusmuistoja: kesätyöpaikan lukioikäisenä tyttönä, nurmikoita leikkaamassa ja istutuksia kastelemassa. Vieläkin naurattavat haudankaivaja-suntion jutut kaivannosta löytyneestä sääriluusta, jossa oli muka jäljellä sukka ja siinä muka luettavissa teksti Amar!

Tuolla kirkossa on myös tullut laulettua monen monta kertaa Vetelin nuorisokuoron riveissä. Stemmani oli ykkösaltto. Aika monen laulun stemmat sujuvat edelleen ulkomuistista.  Kuoron kanssa käytiin esiintymässä USA:ssa ja Kanadassa saakka.

Isäni kertoi olleensa veljensä kanssa nuorina poikina mukana, kun sankaripatsasta haettiin Kokkolasta, jonne se oli junakyydillä toimitettu. Oli jännää saada kuulla siitäkin!